How f***ing sad am I?

Vappu, jeejee. Ja ihan yksin kotona. Vähemmän jeejee.
Toivoin niin saavani seuraa tutusta. Kuvittelin, että innostaisin hänet bilettämään kanssani ja sen jälkeen, no, jotain muuta viimeistään aamulla hitaasti heräillessä. Mutta en sitten ollutkaan kyllin houkutteleva.

Kieltäydyin kohteliaasti parista tuttavan kutsusta, koska jotenkin ne tuntuivat sellaisilta säälikutsuilta, kun ihmettelin ääneen mitä tekisin.

Vaihtoehtoni ovat tässä:
käyn saunassa ja menen nukkumaan
käyn saunassa ja menen kaupungille yksin
otan puhelimen ja soitan kaksi puhelua vielä kyselläkseni missä porukat ovat menossa.

Rehellisesti sanoen eka vaihtoehto taitaa olla se todennäköisin vaikkakin vähiten houkutteleva.

Teksisi mieleni mennä baariin, juhlimaan, ihmisten joukkoon, nauttimaan. Mutta kun on niin iso kynnys lähteä kaupunkiin yksin. Tämmöisenä iltana, joiloin kaikki ovat jossain porukoissa. Toivottavasti huominen päivä on mukava, seuraa riittää ja biletys paranee iltaa kohti.

Itkettää.

Voihan vappu

Sekin vielä. Tulossa ihan jo nurkalla enkä ole mokomaa ehtinyt kunnolla edes tajuta. Havahduin siihen kaikkien kyselyistä: "mitäs aiot tehdä vappuna". Ja totesin, että taidan olla onneton luuseri, koskapa minulla ei juurikaan ole suunnitelmia. Niin monet ovat menossa ystäviensä kanssa viettämään vappua ties minne, mutta itselläni on lähinnä mielessä siivoilu ja ulkoilu. Jonkin verran vappusuunnitelmia rajoittaa vappuaaton iltaan liittyvät velvollisuudet, joita ei oikein pääse mitenkään kiertämään.

Olin toivonut saavani seuraa vapuksi, mutta valitettavasti vain näyttää siltä, että yksin on saatava aika kulumaan. Toki vapunpäivänä koetan saada itseni liikkeelle ihmisvilinään, mutta aaton osalta en ole alkuunkaan varma. Olisin mielelläni viettänyt aaton vaakatasossa hyvässä seurassa.

Olin tänään työmaalla sanaton. Sain ihailla t-paitaan vaihtanutta urheilijapoikaa ja ne käsivarret ovat kerta kaikkiaan pysäyttävät. Miten joku voikaan näyttää niin hyvältä? Masentavaa, että hän on niin välinpitämätön.

Älä ihastu

Kunpa osaisin elää niin, ettei koko ajan olisi joku ihastus päällä. Vaikka mukavaahan sekin on, mutta toisaalta vähän kuluttavaakin. Miksikö? Koska toivon aina niin kovasti saavani huomiota itsekin niiltä ihastukseni kohteilta.

Tänään tunsin ärtymystä, kun en saanut odottamaani huomiota. Olisin toivonut, että minut huomattaisiin ja huomioitaisiin. Enkä saanut mitään. Nyt olen väsynyt ja kiukkuinen enkä vähiten siitä syystä, että kuvittelin saavuttavani jotain.

Kunpa saisin itsetuntoa kohottavaa huomiota. Olisin tosiaan sen tarpeessa.

I really am

Juttelin tänään pitkään erään ystävättäreni kanssa. Hän tuli pitkän tauon jälkeen vierailulle ja meillä oli mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Hänen kanssa jutellessanikin huomasin sen: miten mukavaa olisi puhua meistä ja jutella tekemisistään puhumatta vain lapsista ja itsestään. Lisäksi olen saanut itseni kiinni tuijottelemasta varsin tiheään puhelinta ajatellen, että olisipas kerrassaan mukavaa jos se soisi tai piippaisi merkkinä hänen huomiostaan minulle.

Lupasin itselleni jääväni odottamaan nyt hänen aloitettaan. Olen yleensä tosi huono siinä enkä malta odottaa. Ehkä nyt lopultakin olisi aika oppia odottamaan sitä, että joku aidosti on kiinnostunut minusta. Osaan kyllä osoittaa huomiota ja kiinnostusta muille. Ja teenkin sitä mielelläni, ihan vaan jo siksikin, että toisia on kiva piristää ja ilahduttaa. Toisaalta mietin, että onko ylenpalttinen kiinnostuksen ja kehujen jakaminen sittenkään viisasta. Joku pelästyykin joskus?

Opettelen tuntemaan itseäni

Ei se taidakaan olla mitä haluan. Siis sitä, että on joku sänkykaveri. Joskus juttelin Mr M:n kanssa siitä, miten yhdenyön juttujen jälkeen olo olisi luultavasti entistä yksinäisempi. Niin se tosiaan taitaa olla. Nuo muutamat tapaamiset tutun kanssa toivat kipeästi mieleen sen, miten hyvältä se tuntuu, kun voi halata ihmistä, josta välittää ja jonka tietää tuntevan samoin. Miten hyvältä se tuntuu, kun voi soittaa enempiä miettimättä rakastamalleen, että ajattelen sinua. Tätä esimerkkien listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta pointti on siis se, että lyhyet seksituttavuudet eivät voi sitä tarjota. Sitä mitä minäkin taidan eniten kaivata. Juuri nyt tunnen oloni hyvin yksinäiseksi.

"The greatest thing
You'll ever learn
Is just to love
And be loved
In return"
Eden Ahbez

Ajatukset karkailevat

Olen moneen kertaan saanut itseni päivän mittaan kiinni ajattelemasta eilistä. Tuntuu epätodelliselta tavallaan. Toisesta osapuolesta ilmeisesti vielä enemmän siltä.

Olen saanut itseni itsesuggestiolla ilmeisestikin ihastumaan kovasti työpaikan flirttailemaan oppineeseen poikaan. Meillä on todellisuudessa hyvin vähän yhteistä, mutta jotain kummaa vetovoimaa minä koen hänen puoleensa. Kunpa se ei olisi niin kovin yksipuolista.

Tänään työmaalla tuli vastaan yllättävä käänne. Jonkin aikaa sitten jutustelin asianmukaisen tahon kanssa eräästä persoonasta, joka aiheuttaa hankauksia työmaalla melkoisen määrän. Hänen kanssaan ei oikein kukaan tule toimeen. En tiedä yhtäkään henkilöä, jolla ei olisi tullut hankauksia tai ihan rehellisiä riitoja hänen kanssaan. Monet ovat joutuneet kuuntelemaan suoranaista huutamista ja kiroilua tms. hänen suustaan. Ilmeisesti nyt asiaan oli puututtu varsin järeällä otteella, koska hän pyysi anteeksi ison joukon edessä omaa käytöstään ja kehotti olemaan reilusti yhteydessä asian tiimoilta. Saapa nähdä muuttuuko mikään tai menevätkö asiat yhtään eteenpäin. Mutta olihan tuokin aikamoinen askel.

Omasta puolestani pelkään, että lähtölaskentani on alkanut. Minut on kiinnitetty organisaatiokaaviossa sellaiseen positioon, joka ei nykyisessä markkinatilanteessa tule olemaan kovin kattava. Pahoin pelkään, että firman tila on sellainen, että puolen vuoden sisällä vastuullani olevilta kehitystehtäviltä katoaa rahoitus tai funktioiden yhdistämisen seurauksena jotkut asiat vain katoavat kokonaan.

Aika haistella uusia paikkoja. Olen heittänyt koukut veteen, katsotaan käykö jotain pyydykseen.

Toinen otto

Livistin töistä lounastauolle. Minut noudettiin työpaikan oven tuntumasta ja menimme kotiini. Puolen tunnin lounastauko ei riittänyt siihen, mitä varten taukoa pidimme. Tahtoisin toivoa, että tämä kerta ei olisi ollut viimeinen. Vaikka toisaalta en kyllä ymmärrä, millainen se jatkokaan voisi olla? Ehkä tämän kaltaiset lounastapaamiset eivät ole kuitenkaan kovin viisaita. Huomaan sisimmässäni sittenkin kaipaavani jotain enemmän. Jotain aidompaa, todellisempaa ja jotain mitä ei tarvitse pitää piilossa. Olemme näennäisesti toki vapaita tekemään mitä haluamme, mutta ehkäpä kuitenkin lasten takia herkkiä. Ja yhteisten tuttujen. Tyhmää, tiedän, mutta niin se näköjään menee, että muiden ajatuksetkin vaikuttavat tekemisiin.

Lyhyt kommentti työkaverista. Siitä eräästä, joka oppi flirttailemaan. Hän alkaa olla siinä hommassa tosi hyvä. =)

Noin vain

Sovimme treffit huomiselle. Ihan vaan lennosta. Ja huomaan odottavani niitä hurjan paljon. Niin, siis ilmeisesti otetaan uusiksi. =) Vähän minua kyllä hirvittää se, että ihastun "liikaa", mutta samaan aikaan oikeastaan ajattelen; että väliäkös tuolla. Ainakaan kummallakaan ei ole mitään moraalisia esteitä yhteydenpidolle ja tuntuu mukavalta, kun voi soittaa ja laittaa tekstareita ilman pelkoa ja ahdistusta. Kunpa tämä olisi ollut tämmöistä myös mr M:n kanssa.

Hänen osaltaan polku on kait loppuun tallattu. Emme enää viesti samoin kuin ennen. Jokapäiväiset chatit loppuivat viimeisen seksisession jälkeen ja vaikuttaa siltä, että meilikirjeenvaihtokin on jäissä.
Liekö ollut freudilainen lipsahdus, jonka seurauksena ajattelen hänen tänne löytäneen. Tai ainakin se on mahdollista. Jos hän näitä lukee, niin toteaa, että jotain on meileissä jäänyt sanomatta. Osa kaipauksesta, vaikka sen hän tietääkin varmasti. Nyt olen sillä uudella lehdellä, opettelemassa elämää "vapaana". Tämän tiesimme tulevan, vaikka itse ehkä toivoin muuta. Ehkä osaan laittaa tähän pisteen.

Odotan huomista. Jos tästä kaikesta seuraa sydänsuruja, niin kestettävä nekin on ;).

Olen ollut tänään ajatuksissani ja hiljainen. Sen verran, että työtoveritkin siihen jo kiinnittivät huomiota. Mutisin jotain vaivautunutta, mutta en oikein itsekään tiedä, mikä sen vaisuuden aiheutti. Ehkä tapahtumarikkaan viikonvaihteen asiat pyörivät mielessäni. Tai ehkä ei niinkään tapahtumat vaan ihmiset. Ja yksi tietysti erityisesti. Yritän selventää itselleni, että mistä nämä tuntemukset tulevat. Luultavasti juuri siitä, että oli kerta kaikkiaan vaan niin ihanaa olla lähekkäin. Se tunne jäi viipymään iholle ja kosketti minua sitten kait jostain sisältäkin. Nyt en ole enää ihan varma, onko minun viisasta tavata tuttua enää. Ettei käy niin, että ihastuminen vie mennessään yrittämään jotain, jolla ei liene tulevaisuutta.

Toisaalta tiedän, että ihastumisen tunne on voimakas ja se laantuu kyllä ajan myötä. Hetken aikaa jotain pyörii mielessä, mutta sitten elämä asettuu taas uomiinsa.

Harmittaa oikeastaan, ettei siinä sokkodeitissä ollut kemiaa enempään. Tänään juttelin lyhyesti sille työkaverille, joka sokkotreffit järjesti. Ei hän ollut kuullut mitään kaveriltaan. Sekin kertoo jo jotain.

Kurkku on kipeä. Masentavaa.

Tapahtumarikas viikonloppu

Lapset lähtivät perjantaina isälleen viettämään pitkää viikonloppua.

Sovin torstai-iltana perjantaille sokkotreffit kaverin järjestelyjen seurauksena. Niinpä lasten lähdettyä ehostin itseäni hieman treffeille ja lähdin kaupunkiin. Päädyin juttelemaan ihan ok tyypin kansssa. En tiedä herätinkö hänessä oikein mitään mielenkiintoa, ainakin hän päätyi juttelemaan vain itsestään melkein koko illan ajaksi. Toisaalta minulle sekin sopi, koska en oikeastaan erityisemmin olisikana itsestäni jaksanut kertoilla. Harvinaista sekin. Deitti poistui jonkin ajan kuluttua, koska hänellä oli työpäivä seuraavana päivänä. Itse jäin vielä, koska samaan paikkaan sattui tuttuja, joita en ollut nähnyt aikoihin.

Jossain vaiheessa naputtelin viestin tutulle, jonka tiesin olevan iltaa viettämässä. Jonkin ajan kuluttua hän yllätyksekseni soitti ja sovimme, että hän liittyy joukkoomme. Jonkin ajan kuluttua hän tulikin ja iltammme jatkuikin sitten siitä kahdestaan muiden tuttujeni jatkaessa matkaansa toisaalle. Päätimme mennä tanssimaan ja jo ensimmäisestä tanssista alkaen sen tiesi. Syli vaan kerrassaan tuntui niin hyvältä. Tuoksu oli aistit täyttävä ja ihon kosketus poskea vasten sai väreet koko kroppaan. Todettiin yhdellä katseella ja lauseella, että mikäpäs meitä pitelee ja huulet kohtasivat.

Seuraavana aamuna juteltiin vain lyhyesti ja todettiin, että ei tehdä asioista monimutkaisia, mutta otetaan uusiksi joskus. En tiedä varmaksi, tuleeko sitä toista kertaa ikinä, mutta uskoisin, että tulee.