Olen moneen kertaan saanut itseni päivän mittaan kiinni ajattelemasta eilistä. Tuntuu epätodelliselta tavallaan. Toisesta osapuolesta ilmeisesti vielä enemmän siltä.
Olen saanut itseni itsesuggestiolla ilmeisestikin ihastumaan kovasti työpaikan flirttailemaan oppineeseen poikaan. Meillä on todellisuudessa hyvin vähän yhteistä, mutta jotain kummaa vetovoimaa minä koen hänen puoleensa. Kunpa se ei olisi niin kovin yksipuolista.
Tänään työmaalla tuli vastaan yllättävä käänne. Jonkin aikaa sitten jutustelin asianmukaisen tahon kanssa eräästä persoonasta, joka aiheuttaa hankauksia työmaalla melkoisen määrän. Hänen kanssaan ei oikein kukaan tule toimeen. En tiedä yhtäkään henkilöä, jolla ei olisi tullut hankauksia tai ihan rehellisiä riitoja hänen kanssaan. Monet ovat joutuneet kuuntelemaan suoranaista huutamista ja kiroilua tms. hänen suustaan. Ilmeisesti nyt asiaan oli puututtu varsin järeällä otteella, koska hän pyysi anteeksi ison joukon edessä omaa käytöstään ja kehotti olemaan reilusti yhteydessä asian tiimoilta. Saapa nähdä muuttuuko mikään tai menevätkö asiat yhtään eteenpäin. Mutta olihan tuokin aikamoinen askel.
Omasta puolestani pelkään, että lähtölaskentani on alkanut. Minut on kiinnitetty organisaatiokaaviossa sellaiseen positioon, joka ei nykyisessä markkinatilanteessa tule olemaan kovin kattava. Pahoin pelkään, että firman tila on sellainen, että puolen vuoden sisällä vastuullani olevilta kehitystehtäviltä katoaa rahoitus tai funktioiden yhdistämisen seurauksena jotkut asiat vain katoavat kokonaan.
Aika haistella uusia paikkoja. Olen heittänyt koukut veteen, katsotaan käykö jotain pyydykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti