Huomenna pitäisi lähteä reissun päälle. Tarkoitus on ajella lasten kanssa muutaman sadan kilometrin matka sukulaisten luo. Edellisestä käynnistämme sillä seudulla on aikaa melkein vuoden verran ja nyt tuntui hetki sopivalta lähteä sinne. Ajomatka ei houkuttele kylläkään yhtään. Koetamme matkustaa kiireettömästi ja matkan varren aakkosasemat ovat varmaankin keitaita, joiden avulla matkan jaksaa loppuun saakka.
Naureskelin tänään tälle: Työkaveri kertoili jo erittäin iäkkäästä anopistaan, joka jotain tehdäkeen haluaa tiskailla astioita. Homman tuloksellisuudesta kertonee jotain se, että työkaveri oli alkanut mielessään nimittää tapahtumaa "virtuaalitiskaamiseksi", koska kolina on aidonoloista sekä tiskaamiselta näyttävää toimintaa ylipäänsä, mutta lopputulosta ei voi sanoa tiskaamisen jälkeiseksi...
Pohdittiin siinä sitten yleisesti ikääntymistä ja sen seurauksia. Ja sitä, miten nykyiset elämänvalinnat vaikuttavat siihen, millaista vanhuus luultavasti tulee olemaan. Liikuntaa, liikuntaa ja liikuntaa. Saamarin saamaton Sub!
Nukuin viime yön luokattoman huonosti. Mielessä taisi pyöriä todella voimakkaana seksuaalinen tarve vailla tyydytystä. Siitä puhe mistä puute. Todella. Päivä meni töiden ohessa pikkutuhmasti chattaillen. Jos nyt saisin yhden toiveen toteutumaan, niin toivoisin saavani ensi yönä rutkasti hyvää seksiä. Ei ehkä kauaskantoisin tai yleensäkään fiksuin mahdollinen toive, mutta joskus hetkittäinen onnellisuus voisi olla helpostikin autettu. Jos jonain päivänä vielä olen vakituisessa parisuhteessa tai sen kaltaisessa, niin toivon muistavani millaista on olla puutteessa. Ja osaavani arvostaa sitä, että seksiä (toivottavasti) on saatavilla jokseenkin aina kun haluan.
Ehkä tämä ylenpalttinen panetukseen keskittyminen on osaltaan myös todellisuuspakoa vaikeampien ja stressaavampien asioiden parista. Niitä kun riittää enemmän kuin yhden ihmisen voi odottaa kohtuudella kestävän. Syvä huokaus. Iltapuuro valmistui tätä naputellessa, joten nyt siis heipat ja hyvää pääsiäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti