Heitin ilmoille vitsin, en edes mitenkään erityisen. Sellaisen kuin usein muutenkin. Keskusteltiin yhtä ja toista. Huomasin hämmästyksekseni, että se olenkin minä. Joka niitä ajatuksia sekoittaa. On se mielenkiinnon kohde. Yhä, vaikka luulin, että oltiin ohi siitä jo. Ainakin osittain olen sitä. Olen hyvin hämilläni. Näen selvästi mitä tästä voi seurata. Ja voi elämä, että minä haluan sitä. Tarvitsen sitä. Ja samalla tiedän, että sen pitäisi olla viimeinen tahtomani asia. Onneksi asiat muuttuvat vielä lukuisia kertoja. Aika on pitkä, mutta tiedän tuntien, päivien ja viikkojen juoksevan ohi nopeasti.
Mitä tänään oikein tapahtui?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti