Oishan se kiva olla suhteessa, jossa vois suunnitella yhteistä tulevaisuutta luottavaisin mielin.
Itse kuikuilen vieraisiin pöytiin ja kärvistelen sisimmässäni sen faktan kanssa, etten ehkä ole valmis vakavaan suhteeseen. Toisaalta Klla on asia kesken eroprosessissaan, joka on niin mutkia täynnä, että niiden avaaminen veisi minulta enemmän aikaa, kuin välitän toisten asioista kirjoitteluun käyttää.
Olen epävarma koko suhteesta, itsestäni. Pelkään osin myös, että olen Klle vain laastari ja vipu. Ei ne asiat murehtimalla kummene, mutta välillä en vaan osaa päästää mietimisestä irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti