Vaihdettiin viesti.
K kirjoitti valvoneensa ja miettineensä ja totesi pitävänsä minusta valtavasti. Että ei ainakaan siitä ole kiinni. (...mutta...). Hän pohti myös, että koska ajattelemme joistain asioista eri tavoin, sillä voi olla vaikutuksia eri asioihin.
Ja sitten radiohiljaisuus. Ärsyttää. Tekisi mieli soittaa.
Edit illemmalla: Tunnistan itsessäni suuren menettämisen pelon. Ensin olen vatiloinut ties kuinka kauan sitä, etten tiedä onko hän oikea, onko tässä jotain vai ei, jokin tökkii jne. Ja nyt kun hänestä ei kuulu, minusta tuntuu ihan hirveän pahalta. Muistan lähinnä sen kaiken, minkä vuoksi pidän hänestä, mitä hyvää on, miten ihana on mennä hänen syliinsä illalla ja herätä kainalosta aamulla. Tämä tuntuu vaan nyt sietämättömän pahalta. Itkettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti