Niin siinä kävi. Tämä oli loppu. Hän valitsi viisaasti ja arvostan sitä. Pieni lipsuminen valinnasta ei tee hänestä huonoa. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja onnea elämään. Minä rakastin, rakastan, välitin ja välitän. Mutta en enää sokeasti.
Ehkä osaan nyt mennä eteenpäin.
Valitettavasti vain huomasin tänään, että taidan olla eteenpäin mennessänikin menossa väärään suuntaan. Tiedän, että vielä voin valita toisin. Voin olla astumatta sille polulle, jonka näen avautuvan edessäni. Näen polulla kiviä ja mutkia, esteitä ja hankaluutta. Mutta miksi se polun alku on tehty niin houkuttelevaksi? Tunnen olevani tavallaan suorastaan itsetuhoinen. Tänään minun flirttini meinasi jo karata käsistä. Halusin viedä sen pidemmälle. Ja epäilen, että niin halusi hänkin. Pitäisi pystyä ottamaan aikalisä. Pitäisi pystyä puhumaan itselleen järkeä. Mutta ainoa, mitä ajattelen on, että pitäisi puhua hänen kanssaan. Siirtyä erilaisista vihjeistä puhumaan asioista oikeammilla nimillä. Mennä asiaan ja katsoa onko sitä.
Niin käsittämättömän typerää.
10.3.2009
6 sattumanvaraista asiaa minusta
Sola oli haastanut minut kertomaan kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäni. Ehkä minä näitä kuitenkin mietin jonkin verran, niin että ihan ensimmäiset kuusi mieleeni noussutta asiaa tässä eivät ole. Mutta toisistaan irrallisia kyllä.
Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteesen
Olen martta. Niin, olen tosiaan ollut marttajärjestön jäsen jo vuosikausia ja nautin toiminnasta kovasti. Jonkin aikaa olen ollut hieman vähemmän aktiivinen elämäntilanteesta johtuen. Mutta jäsenyydestä en luovu ja aktivoidunkin vielä.
Uskon jumalaan tai ainakin johonkin ylempään voimaan. Ainakin huomaan rukoilevani useinkin, erityisesti silloin, kun koen mielestäni vaikeita aikoja. En silti koe eläväni kristillisten oppien mukaisesti tai olevani todellakaan synnitön tai uskonnollinen.
Ihastun helposti. Kuten sen varmaan kaikesta on huomannut. Ihastun todella helposti ja pidän flirttailusta. Nautin huomiosta, mutta erityisesti nautin huomion jakamisesta. Toisinaan saan ihmiset hyvin hämilleen kehumalla tai osoittamalla ihailuani. Välillä huomaan menneeni sen verran pitkälle, että joudun pyristelemään hankalista tilanteista eroon.
Vihaan neuloja. Olen aina inhonnut verikokeita, rokotuksia tai ylipäänsä kaikkea mihin liittyy neulan vieminen ihon läpi.
Jos voittaisin lotossa runsaasti euroja, antaisin niistä ison osan läheisilleni, joiden tiedän tarvitsevan rahaa kipeästi.
En oikein aina osaa rentoutua. Olen suorittaja. Olen useimmiten se, joka tiskailee ja siivoilee ja touhottaa "yleisen hyvän" eteen vaikkapa juhlissa. Joskus häpeän sitä, etten osaa vain olla ja antaa mennä, vaan touhuan koko ajan jotain "oikeita" asioita. Yritän tietoisesti opetella tästä eroon. Yritän edes kapinoida suorittamista vastaan. Mutta välillä tuntuu, että se on geeneissä, enkä koskaan pääse siitä eroon.
Linkkaan muutaman, joiden juttuja seurailen. Milli, Ilena, Carmen, Junior Jones, hänet ja lopuksi sinut, joka luet tätä. Jätä kommentti, niin löydän vastauksesi.
Meemin säännöt:
1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteesen
Olen martta. Niin, olen tosiaan ollut marttajärjestön jäsen jo vuosikausia ja nautin toiminnasta kovasti. Jonkin aikaa olen ollut hieman vähemmän aktiivinen elämäntilanteesta johtuen. Mutta jäsenyydestä en luovu ja aktivoidunkin vielä.
Uskon jumalaan tai ainakin johonkin ylempään voimaan. Ainakin huomaan rukoilevani useinkin, erityisesti silloin, kun koen mielestäni vaikeita aikoja. En silti koe eläväni kristillisten oppien mukaisesti tai olevani todellakaan synnitön tai uskonnollinen.
Ihastun helposti. Kuten sen varmaan kaikesta on huomannut. Ihastun todella helposti ja pidän flirttailusta. Nautin huomiosta, mutta erityisesti nautin huomion jakamisesta. Toisinaan saan ihmiset hyvin hämilleen kehumalla tai osoittamalla ihailuani. Välillä huomaan menneeni sen verran pitkälle, että joudun pyristelemään hankalista tilanteista eroon.
Vihaan neuloja. Olen aina inhonnut verikokeita, rokotuksia tai ylipäänsä kaikkea mihin liittyy neulan vieminen ihon läpi.
Jos voittaisin lotossa runsaasti euroja, antaisin niistä ison osan läheisilleni, joiden tiedän tarvitsevan rahaa kipeästi.
En oikein aina osaa rentoutua. Olen suorittaja. Olen useimmiten se, joka tiskailee ja siivoilee ja touhottaa "yleisen hyvän" eteen vaikkapa juhlissa. Joskus häpeän sitä, etten osaa vain olla ja antaa mennä, vaan touhuan koko ajan jotain "oikeita" asioita. Yritän tietoisesti opetella tästä eroon. Yritän edes kapinoida suorittamista vastaan. Mutta välillä tuntuu, että se on geeneissä, enkä koskaan pääse siitä eroon.
Linkkaan muutaman, joiden juttuja seurailen. Milli, Ilena, Carmen, Junior Jones, hänet ja lopuksi sinut, joka luet tätä. Jätä kommentti, niin löydän vastauksesi.
9.3.2009
Vierailu
Hän tuli. Ja oli hetken kanssani. Jotkut asiat olivat kuten ennenkin, mutta paljon oli muuttunut. Taika oli poissa. Hän tuoksui hyvältä ja tuntui myös. Mutta tunteen palo oli poissa. En tiedä, tapaammeko enää koskaan. Ehkä, niin totesimme. Ehkä.
Minulle se olisi nyt helppoa läheisyyttä, vaikkakaan ei enää samanlaista kuin ennen. Hänelle se on mutkikkaampaa. Toivottavasti hän ei mene rikki. Se sattuu, että hän kärsii, vaikka toisaalta hän on itse vastuussa tekemisistään.
--------------------------------------
Kävimme päivän mittaan keskustelua. Tämä taisi olla se lopullinen loppu. Hän ei halua, ei kestä olla tällainen. Hyvähän se on. Todella hyvä. Mutta silti se tuntuu pahalta. Hylkäämiseltä. Pettymykseltä. Olisin halunnut varastaa useamman hetken. Vähän enemmän.
Toki siinä n se riski, että olisin alkanut haluta paljon enemmän. Ja se sattuisi. Ehkä ne piilossa, jossain syvällä piilossa, olevat tunteet nytkin yrittävät pintaan. Koetan piilottaa ne taas.
Mulla taitaa menä tovi poikineen toipumiseen. Kaikesta. Enkä ole valmis suhteeseen nyt, en ehkä pitkiin aikoihin. I am broken. Who would have it in him to put together the pieces?
Minulle se olisi nyt helppoa läheisyyttä, vaikkakaan ei enää samanlaista kuin ennen. Hänelle se on mutkikkaampaa. Toivottavasti hän ei mene rikki. Se sattuu, että hän kärsii, vaikka toisaalta hän on itse vastuussa tekemisistään.
--------------------------------------
Kävimme päivän mittaan keskustelua. Tämä taisi olla se lopullinen loppu. Hän ei halua, ei kestä olla tällainen. Hyvähän se on. Todella hyvä. Mutta silti se tuntuu pahalta. Hylkäämiseltä. Pettymykseltä. Olisin halunnut varastaa useamman hetken. Vähän enemmän.
Toki siinä n se riski, että olisin alkanut haluta paljon enemmän. Ja se sattuisi. Ehkä ne piilossa, jossain syvällä piilossa, olevat tunteet nytkin yrittävät pintaan. Koetan piilottaa ne taas.
Mulla taitaa menä tovi poikineen toipumiseen. Kaikesta. Enkä ole valmis suhteeseen nyt, en ehkä pitkiin aikoihin. I am broken. Who would have it in him to put together the pieces?
8.3.2009
Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa, jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle,
jos voit suudella suoraan suulle.
-Tommy Tabermann-
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos voikukista
aletaan keittää heikoille keittoa
ja kissankelloilla halutaan soittaa
muurahaisillekin sapeli kouraan.
Älä sano samapa tuo, silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään, kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se
on pelkkä tauko ennen loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa, jos sinun on huudettava.
Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan,
särkisi ikuisesti aran astiamme.
Älä, älä koskaan suutele otsalle,
jos voit suudella suoraan suulle.
-Tommy Tabermann-
Naistenpäivä
Ajatuksia herättävä päivä. Ensinnäkin muistan, että eräs, josta joskus välitin kovasti, viettää synttäreitään tänään. En ole kuullut hänestä 12 vuoteen mitään ja tapaamisestammekin on 15 vuotta. Kummallista millaisia asioita sitä voikaan muistaa.
Muistelen myös vuoden takaisia tapahtumia. Millaista oli odottaa jännittyneenä ensimmäistä tapaamista. Ja millainen siitä sitten tuli.
Hän osas sisään tulla, minä päästin
Olen syyllinen saman verran kuin on hänkin
Sellainen olen ollut, ovi kuitenkin raollaan
Eikä kaikki oo hyvin koskaan ihan täysin
Oloni on ristiriitainen. Haluan hänet tänne. Heti, aikaa tuhlaamatta. Oloni on kurjempi, jos hän ei tule, vaikka hänen lähtönsä jälkeen luultavasti tunnen tuskaa. Onko sallittua olla itsekäs ja moraaliton, jos siitä jollain tasolla kärsii? Peseekö huono omatunto synnit valkoiseksi? Tai edes haalistaa mustaa sävyä? Onko se väärin, ettei tunne tekevänsä väärin? Olenko tunnoton?
Eilen uskoin että saat
mut hetkeksi loistamaan
mutta toivoin että aamu
sinut veisi mukanaan
Tahdoin niin uskoa
että olet mun ainoa
Mutta tunnoton oon
mulle käy kuka vaan
etkä pysty mua satuttamaan
Muistelen myös vuoden takaisia tapahtumia. Millaista oli odottaa jännittyneenä ensimmäistä tapaamista. Ja millainen siitä sitten tuli.
Hän osas sisään tulla, minä päästin
Olen syyllinen saman verran kuin on hänkin
Sellainen olen ollut, ovi kuitenkin raollaan
Eikä kaikki oo hyvin koskaan ihan täysin
Oloni on ristiriitainen. Haluan hänet tänne. Heti, aikaa tuhlaamatta. Oloni on kurjempi, jos hän ei tule, vaikka hänen lähtönsä jälkeen luultavasti tunnen tuskaa. Onko sallittua olla itsekäs ja moraaliton, jos siitä jollain tasolla kärsii? Peseekö huono omatunto synnit valkoiseksi? Tai edes haalistaa mustaa sävyä? Onko se väärin, ettei tunne tekevänsä väärin? Olenko tunnoton?
Eilen uskoin että saat
mut hetkeksi loistamaan
mutta toivoin että aamu
sinut veisi mukanaan
Tahdoin niin uskoa
että olet mun ainoa
Mutta tunnoton oon
mulle käy kuka vaan
etkä pysty mua satuttamaan
7.3.2009
Illanvietto
Pari kaveria kävi istumassa iltaa. Tuntui, että kaikki meni kivasti, mutta kuitenkin jokin ei istunut. Taidettiin osittain olla eri aaltopituuksilla. Toivottavasti tämä on enimmäkseen mun epäitsevarmuutta eikä koko status. Mietin välillä, kuinka avoimesti minun kannattaisi kertoa kaikesta. Joidenkin on vaikea ottaa asioita vastaan.
Toinen kavereista oli miespuolinen ja jopa sellainen, joka herätti minussa jotain vipinää. Mutta tilanne ei antanut myöten alkaa sitä eritellä enempää. Hyvä niin, sillä hän taitaa olla tahollaan varattu.
En ole päiväkausiin saanut meilejä, joiden säännöllisyyteen olen tottunut. Toivottavasti viesti saapuu pian. Tuntuu nyt siltä, ettei mikään tunnu miltään ja odotan oikeasti kovasti vain sitä, että hän tulisi ja saisi kaiken tuntumaan elämältä.
Toinen kavereista oli miespuolinen ja jopa sellainen, joka herätti minussa jotain vipinää. Mutta tilanne ei antanut myöten alkaa sitä eritellä enempää. Hyvä niin, sillä hän taitaa olla tahollaan varattu.
En ole päiväkausiin saanut meilejä, joiden säännöllisyyteen olen tottunut. Toivottavasti viesti saapuu pian. Tuntuu nyt siltä, ettei mikään tunnu miltään ja odotan oikeasti kovasti vain sitä, että hän tulisi ja saisi kaiken tuntumaan elämältä.
5.3.2009
Uskomaton päivä
Tänään tuli uutisia. Ne olivat todella masentavia. Hyviä ystäviä kohtasi irtisanomiset ja toisia lomautukset. Ja pitkät. Oli suunnattomia vaikeuksia löytää työskentelymotivaatiota enää loppupäivästä. Mutta tämä aika taitaa olla sellainen, että lisää tulee näitä uutisia jatkossakin. Kyllä tämä taloustilanne on hanurista.
Varaukselliseksi arvelemani flirttikaveri on osoittautunut erinomaisen piristäväksi ja hyväksi flirttikaveriksi. Hänen huuliltaan valuu hunajaisia kommentteja. Toivottavasti flirtti ei mene liian tulenaraksi. Tunnistan nimittäin itsessäni orastavaa kiinnostusta. Ja se ei taas tässä tilanteessa ole kovin viisasta. Turvallisempaa taitaa olla pitäytyä vanhassa FB:ssa eikä ruveta sotkemaan työkuvioita näillä jutuilla. Mutta se, että joutuisin perääntymään erinomaisesta flirtistä arkailun vuoksi tuntuu sietämättömältä. Well, all talk no actions...
Varaukselliseksi arvelemani flirttikaveri on osoittautunut erinomaisen piristäväksi ja hyväksi flirttikaveriksi. Hänen huuliltaan valuu hunajaisia kommentteja. Toivottavasti flirtti ei mene liian tulenaraksi. Tunnistan nimittäin itsessäni orastavaa kiinnostusta. Ja se ei taas tässä tilanteessa ole kovin viisasta. Turvallisempaa taitaa olla pitäytyä vanhassa FB:ssa eikä ruveta sotkemaan työkuvioita näillä jutuilla. Mutta se, että joutuisin perääntymään erinomaisesta flirtistä arkailun vuoksi tuntuu sietämättömältä. Well, all talk no actions...
4.3.2009
Sekalaista
Jahas. Tästä eteenpäin pitänee sitten ruksia listalta: naimaton, naimissa, eronnut, leski tuo toiseksi viimeinen. Surullista tämä joka tapauksessa on, vaikkakin hyvä päätös.
Lasten tapaamispäivistä on tullut viime aikoina vaikka minkämoista säätöä. Saa nähdä mitä vielä on odotettavissa jatkossa. Nytkin on tuleva viikonloppu kutistumassa miehen toimesta kolmesta luonapitoyöstä kahteen ja sekin on vielä epäselvää, että mikä se yö sitten olisi, jolloin lapset eivät olisikaan isällään.
Töissä harmiton flirttailu kollegan kanssa alkaa saada mittasuhteita, joiden harmittomuudesta voi olla monta mieltä. Siis edelleen ihan letkautusten asteella, mutta ne vain "pahenevat" koko ajan. Jossain vaiheessa luultavasti jompi kumpi kyllästyy tai sitten pitää ryhtyä sanoista tekoihin.
Ensi viikon suhteen en ole osannut tehdä mitään päätöksiä. Raivostuttavaa. Vaikka toisaalta ei ehdotuskaan ole ollut kovin konkreettinen. Enemmän on menty "ehkäpä" linjalla. Ja päätösvastuu tuntuu olevan minulla, vaikka meistä kahdesta onnettomasta kumpikaan ei luultavasti osaa vastustaa kiusausta. Ehkäpä tämä päätösvalta on vain näennäistä synninpäästöä.
Lasten tapaamispäivistä on tullut viime aikoina vaikka minkämoista säätöä. Saa nähdä mitä vielä on odotettavissa jatkossa. Nytkin on tuleva viikonloppu kutistumassa miehen toimesta kolmesta luonapitoyöstä kahteen ja sekin on vielä epäselvää, että mikä se yö sitten olisi, jolloin lapset eivät olisikaan isällään.
Töissä harmiton flirttailu kollegan kanssa alkaa saada mittasuhteita, joiden harmittomuudesta voi olla monta mieltä. Siis edelleen ihan letkautusten asteella, mutta ne vain "pahenevat" koko ajan. Jossain vaiheessa luultavasti jompi kumpi kyllästyy tai sitten pitää ryhtyä sanoista tekoihin.
Ensi viikon suhteen en ole osannut tehdä mitään päätöksiä. Raivostuttavaa. Vaikka toisaalta ei ehdotuskaan ole ollut kovin konkreettinen. Enemmän on menty "ehkäpä" linjalla. Ja päätösvastuu tuntuu olevan minulla, vaikka meistä kahdesta onnettomasta kumpikaan ei luultavasti osaa vastustaa kiusausta. Ehkäpä tämä päätösvalta on vain näennäistä synninpäästöä.
2.3.2009
Viikon eka
Päivä on kääntymässä yöksi ja silmiä painaa. Jostain syystä viikon eka työpäivä oli ihan käsittämättömän väsyttävä. Tuntui, ettei oikein mitään saa aikaan ja varsin hitaasti hommat etenivät. Ehkä tämä on nyt sitten sitä uupumusta. On vaan jotenkin ihan takki tyhjä.
Viikonlopuksi koetan suunnitella jotain "irroittavaa", jotain joka saisi ajatukset pois töistä ja arkisista murheista ja toisi vähän piristystä kaikkeen.
Nyt menen saunaan, ehkä se tuo mukavan mielen.
Viikonlopuksi koetan suunnitella jotain "irroittavaa", jotain joka saisi ajatukset pois töistä ja arkisista murheista ja toisi vähän piristystä kaikkeen.
Nyt menen saunaan, ehkä se tuo mukavan mielen.
1.3.2009
Maaliskuun ensimmäinen
Viime päivät ovat olleet tunteiden vuoristorataa. Välillä olo on ollut onnekas, on tuntunut todellakin siltä, että kaikki on hyvin. Toisina hetkinä taas epätoivo on hiipinyt vieraaksi ja koko tulevaisuus on näyttäytynyt mustana ja pelottavana.
Koetan toistuvasti muistuttaa itseäni siitä, että taloudelliset huolet ovat vain pieni osa elämästä. Niin häviävän pieni murhe kaiken muun rinnalla, että sille ei kannata uhrata ajatusta. Mutta kyllä se silti aika raskasta on, kun ei oikein tiedä mikä on tilanne muutaman kuukauden päästä.
Reilun viikon päästä minulla saattaisi olla tilaisuus kokea aivan ihastuttavaa, mutta täysin moraalitonta, läheisyyttä. Tiedän, että jos tapaamme läheisyyden kohteen/tarjoajan kanssa, tapaaminen johtaa moraalisesti täysin tuomittavaan kanssakäymiseen. Koko kohtaaminen sitä tietysti on, mutta ehkäpä jutustelu voisi olla edes etäisesti viatonta? Mutta en usko, että jutusteluun tyytyisimme, tilaisuus tehnee varkaan. Tiedän, että ei pitäisi alkuunkaan tavata ja samaan aikaan tiedän, että tuskinpa osaan olla siihen ryhtymättä. Osaisinpa olla liikaa tunteilematta ja saisinpa vielä omatuntoni olemaan hiljaa. Tai ehkä minun pitäisi toivoa, että se huutaisi järjen sanoja minulle.
Sen minkä tiedän varmasti jo nyt on, että minun on jo etukäteen ikävä. Ikävä ihoa, tuoksua, ääntä, leikkiviä silmiä, vinoa hymyä, vahvoja käsivarsia, pehmeitä huulia ja taitavia sormia. Enkö saisi ottaa nautintoa sieltä mistä sitä on tarjolla? Olla piittaamatta säännöistä, moraalista, mistään? Mutta pelkään sitä, kuinka ikävä minun sitten jälkeenpäin on. Ja sitä, että omatunto ei olekaan vaiti.
Tunnepuolelta arkisempaan: Olen ollut täikammoinen alkuillasta asti. Tarkastin lasten päät ja en usko heillä olevan täitä. Itselläni on koko ajan tunne, että päässä on jotain ylimääräistä, vaikka mitään en omastanikaan ole onnistunut löytämään. Kaipasin muuten toista aikuista niinkin arkisesta syystä kuin tarkastamaan päätäni täiden varalta. Päiväkodit... ilman niitä ei pärjäisi, mutta toisinaan kyllä tuntuvat vitsaukselta kaikkien ongelmien ja tartuntojen vuoksi.
Koetan toistuvasti muistuttaa itseäni siitä, että taloudelliset huolet ovat vain pieni osa elämästä. Niin häviävän pieni murhe kaiken muun rinnalla, että sille ei kannata uhrata ajatusta. Mutta kyllä se silti aika raskasta on, kun ei oikein tiedä mikä on tilanne muutaman kuukauden päästä.
Reilun viikon päästä minulla saattaisi olla tilaisuus kokea aivan ihastuttavaa, mutta täysin moraalitonta, läheisyyttä. Tiedän, että jos tapaamme läheisyyden kohteen/tarjoajan kanssa, tapaaminen johtaa moraalisesti täysin tuomittavaan kanssakäymiseen. Koko kohtaaminen sitä tietysti on, mutta ehkäpä jutustelu voisi olla edes etäisesti viatonta? Mutta en usko, että jutusteluun tyytyisimme, tilaisuus tehnee varkaan. Tiedän, että ei pitäisi alkuunkaan tavata ja samaan aikaan tiedän, että tuskinpa osaan olla siihen ryhtymättä. Osaisinpa olla liikaa tunteilematta ja saisinpa vielä omatuntoni olemaan hiljaa. Tai ehkä minun pitäisi toivoa, että se huutaisi järjen sanoja minulle.
Sen minkä tiedän varmasti jo nyt on, että minun on jo etukäteen ikävä. Ikävä ihoa, tuoksua, ääntä, leikkiviä silmiä, vinoa hymyä, vahvoja käsivarsia, pehmeitä huulia ja taitavia sormia. Enkö saisi ottaa nautintoa sieltä mistä sitä on tarjolla? Olla piittaamatta säännöistä, moraalista, mistään? Mutta pelkään sitä, kuinka ikävä minun sitten jälkeenpäin on. Ja sitä, että omatunto ei olekaan vaiti.
Tunnepuolelta arkisempaan: Olen ollut täikammoinen alkuillasta asti. Tarkastin lasten päät ja en usko heillä olevan täitä. Itselläni on koko ajan tunne, että päässä on jotain ylimääräistä, vaikka mitään en omastanikaan ole onnistunut löytämään. Kaipasin muuten toista aikuista niinkin arkisesta syystä kuin tarkastamaan päätäni täiden varalta. Päiväkodit... ilman niitä ei pärjäisi, mutta toisinaan kyllä tuntuvat vitsaukselta kaikkien ongelmien ja tartuntojen vuoksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)