Jahas. Tästä eteenpäin pitänee sitten ruksia listalta: naimaton, naimissa, eronnut, leski tuo toiseksi viimeinen. Surullista tämä joka tapauksessa on, vaikkakin hyvä päätös.
Lasten tapaamispäivistä on tullut viime aikoina vaikka minkämoista säätöä. Saa nähdä mitä vielä on odotettavissa jatkossa. Nytkin on tuleva viikonloppu kutistumassa miehen toimesta kolmesta luonapitoyöstä kahteen ja sekin on vielä epäselvää, että mikä se yö sitten olisi, jolloin lapset eivät olisikaan isällään.
Töissä harmiton flirttailu kollegan kanssa alkaa saada mittasuhteita, joiden harmittomuudesta voi olla monta mieltä. Siis edelleen ihan letkautusten asteella, mutta ne vain "pahenevat" koko ajan. Jossain vaiheessa luultavasti jompi kumpi kyllästyy tai sitten pitää ryhtyä sanoista tekoihin.
Ensi viikon suhteen en ole osannut tehdä mitään päätöksiä. Raivostuttavaa. Vaikka toisaalta ei ehdotuskaan ole ollut kovin konkreettinen. Enemmän on menty "ehkäpä" linjalla. Ja päätösvastuu tuntuu olevan minulla, vaikka meistä kahdesta onnettomasta kumpikaan ei luultavasti osaa vastustaa kiusausta. Ehkäpä tämä päätösvalta on vain näennäistä synninpäästöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti