Voi veljet mikä päivä töissä. Meinasin tulla ihan sekopäiseksi, koska monetkin asiat olivat ihan järkyttävää p*kaa. Aikatauluista ei tuntunut kukaan pitävän kiinni, vaikka niitä rustattiin hikipäässä. Lisäksi eräs henkilö osoittaa käytöksellään erinomaisen huonoa esimerkkiä tilannetajusta ja yleensäkin käytöstavoista. Harvoin kait hermostun, mutta tänään jouduin kertaalleen poistumaan tilasta, jossa tuo henkilö oli, ihan vaan siksi, etten kestänyt enää kuunnella hänen toisille henkilöille osoittamiaan sanoja. Toisella kerralla en enää osannut pitää suutani kiinni vaan laukaisin muutaman kommentin, joiden sivaltavan olemuksen useimmat huomasivat, mutta joista ei suoranaisesti voinut mullepäin alkaa keljuilla. Sekin oikeastaan harmitti jälkeenpäin. Parempi olisi ollut olla vaan hiljaa, pistää kamat kassiin ja poistua tilanteesta.
Lapset ovat olleet järkyttävän kiukkuisia tänään. Yritin itse säilyttää mielenmalttini, mutta jossain vaiheessa sitten menetin sen ja korotin ääntäni vähän tarpeettomastikin. Onneksi tajusin vähän rajoittaa voluumia ensimmäisen ryöpsähdyksen jälkeen ja sain tilanteen kait vielä pelastettua järkeville raiteille. Koskaan ikinä ei lasten edessä pitäisi menettää malttiaan. Peli on menetetty.
Olen väsynyt. Väsynyt. Väsynyt.
1 kommentti:
Kyllä välillä saa olla väsynyt, äitikin. Mutta huono omatunto siitä varmasti tulee, sen uskon.
Lähetä kommentti