1.3.2009

Maaliskuun ensimmäinen

Viime päivät ovat olleet tunteiden vuoristorataa. Välillä olo on ollut onnekas, on tuntunut todellakin siltä, että kaikki on hyvin. Toisina hetkinä taas epätoivo on hiipinyt vieraaksi ja koko tulevaisuus on näyttäytynyt mustana ja pelottavana.

Koetan toistuvasti muistuttaa itseäni siitä, että taloudelliset huolet ovat vain pieni osa elämästä. Niin häviävän pieni murhe kaiken muun rinnalla, että sille ei kannata uhrata ajatusta. Mutta kyllä se silti aika raskasta on, kun ei oikein tiedä mikä on tilanne muutaman kuukauden päästä.

Reilun viikon päästä minulla saattaisi olla tilaisuus kokea aivan ihastuttavaa, mutta täysin moraalitonta, läheisyyttä. Tiedän, että jos tapaamme läheisyyden kohteen/tarjoajan kanssa, tapaaminen johtaa moraalisesti täysin tuomittavaan kanssakäymiseen. Koko kohtaaminen sitä tietysti on, mutta ehkäpä jutustelu voisi olla edes etäisesti viatonta? Mutta en usko, että jutusteluun tyytyisimme, tilaisuus tehnee varkaan. Tiedän, että ei pitäisi alkuunkaan tavata ja samaan aikaan tiedän, että tuskinpa osaan olla siihen ryhtymättä. Osaisinpa olla liikaa tunteilematta ja saisinpa vielä omatuntoni olemaan hiljaa. Tai ehkä minun pitäisi toivoa, että se huutaisi järjen sanoja minulle.

Sen minkä tiedän varmasti jo nyt on, että minun on jo etukäteen ikävä. Ikävä ihoa, tuoksua, ääntä, leikkiviä silmiä, vinoa hymyä, vahvoja käsivarsia, pehmeitä huulia ja taitavia sormia. Enkö saisi ottaa nautintoa sieltä mistä sitä on tarjolla? Olla piittaamatta säännöistä, moraalista, mistään? Mutta pelkään sitä, kuinka ikävä minun sitten jälkeenpäin on. Ja sitä, että omatunto ei olekaan vaiti.

Tunnepuolelta arkisempaan: Olen ollut täikammoinen alkuillasta asti. Tarkastin lasten päät ja en usko heillä olevan täitä. Itselläni on koko ajan tunne, että päässä on jotain ylimääräistä, vaikka mitään en omastanikaan ole onnistunut löytämään. Kaipasin muuten toista aikuista niinkin arkisesta syystä kuin tarkastamaan päätäni täiden varalta. Päiväkodit... ilman niitä ei pärjäisi, mutta toisinaan kyllä tuntuvat vitsaukselta kaikkien ongelmien ja tartuntojen vuoksi.

Ei kommentteja: