Tapaaminen oli ihan mukava. Mutta se on myös se ongelma. Ihan mukava ei sittenkään taida riittää minulle. Mutta voihan sitä ihmisiä tavata ja heihin tutustua? Eikös voikin?
Jostain syystä mua on tänään ärsyttänyt kaikki. Minua on ärsyttänyt se, että en halua/osaa olla yksin. Sekin, etten halua tai osaa tapailla ketään. Sekin, että oikeastaan eilen oli ihan kivaa, mutta luultavasti olisi ollut ihan kivaa vaikka kenen muunkin kanssa.
Aamu oli vaikea. Siihen sisältyi lukuisia elementtejä, jotka saivat sen lähtemään käyntiin huonosti. Lisäksi siihen sisältyi elementtejä, joiden seurauksena jotkut asiat näyttäytyivät erityisen raskaina ja vaikeina.
Eräs palaveri ja sen osallistujat saivat oloni tuntumaan melkoisen rasittavilta. Minun vatsaani alkoi sattua ja lopulta olin niin pahalla tuulella, että pihisin ja puhisin. Jossain vaiheessa iltapäivää saavutin tasapainon. Tai sanotaan, että lakkasin olemasta käsittämättömän pahalla tuulella ja siirryin olemaan pelkästään vähän huonolla tuulella.
Illaksi on luvassa ohjelmaa ja huomiseksi on luvassa pientä piristystä ulkoilun merkeissä. Toivottavasti ilta on kiva ja aamu kaunis. Huomenna illalla taidan suunnistaa tanssimaan. Sunnuntaina saankin lopulta lapseni takaisin kotiin. Sitten saan olla kotona taas ja on rauha maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti