Ajatuksia herättävä päivä. Ensinnäkin muistan, että eräs, josta joskus välitin kovasti, viettää synttäreitään tänään. En ole kuullut hänestä 12 vuoteen mitään ja tapaamisestammekin on 15 vuotta. Kummallista millaisia asioita sitä voikaan muistaa.
Muistelen myös vuoden takaisia tapahtumia. Millaista oli odottaa jännittyneenä ensimmäistä tapaamista. Ja millainen siitä sitten tuli.
Hän osas sisään tulla, minä päästin
Olen syyllinen saman verran kuin on hänkin
Sellainen olen ollut, ovi kuitenkin raollaan
Eikä kaikki oo hyvin koskaan ihan täysin
Oloni on ristiriitainen. Haluan hänet tänne. Heti, aikaa tuhlaamatta. Oloni on kurjempi, jos hän ei tule, vaikka hänen lähtönsä jälkeen luultavasti tunnen tuskaa. Onko sallittua olla itsekäs ja moraaliton, jos siitä jollain tasolla kärsii? Peseekö huono omatunto synnit valkoiseksi? Tai edes haalistaa mustaa sävyä? Onko se väärin, ettei tunne tekevänsä väärin? Olenko tunnoton?
Eilen uskoin että saat
mut hetkeksi loistamaan
mutta toivoin että aamu
sinut veisi mukanaan
Tahdoin niin uskoa
että olet mun ainoa
Mutta tunnoton oon
mulle käy kuka vaan
etkä pysty mua satuttamaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti