Eilinen oli erikoinen päivä kaikenkaikkiaan.
Flirttikaveri, jonka kanssa homma tuli mielestäni selväksi, teki selväksi, ettei niin käynyt. Päinvastoin: ilmeisesti vasta nyt hän uskoi minun olleen jossain vaiheessa tosissani. Se tieto taisi sittenkin olla liikaa ja liian äkkiä. Miesparka hämmentyi. En usko hänen surevan "menetettyä tilaisuutta", mutta ajatus selvästikin karkasi jonnekin, minne sen olisi hänelläkin ollut parempi olla menemättä.
Sain nauttia perjantaina hyvästä lounasseurasta. Seurassani viihtyivät kaksi miestä, joista toista arvostan monestakin syystä enemmän kuin monta muuta yhteensä. Toinen on vain kertakaikkiaan himottava. Hän palaili jonkin aikaa sitten matkalta, jonka tuomisina hänellä oli upea rusketus. En ole voinut estää ajatustani harhailemasta niille seuduille, jossa miehellä luultavasti on rusketusraitoja. Päästäpä tutkimaan niitä lähemmin...
Ilta sitten taas oli luku sinänsä. Päädyin nautiskelemaan muutaman drinkin ja chattailemaan samanlaisissa puuhissa olevan kanssa. Eipä ollut lopulta vaikeaa päätyä tilanteeseen, jossa mopo karkasi käsistä (sen kyllä arvasi ennakkoon) ja jutut menivät juuri sellaisiksi, mitä ne usein ovat olleet. Jos minulla olisi kaikki valta maailmassa, niin eilen olisin sormiennapsautuksella taikonut hänet sinne, minne hänkin halusi tulla. Mutta tyydyimme kiusaamaan toisiamme viestein, joiden luonteen tarkkaavaisimmat lukijat pystyvät päättelemään. Ilta venyi pitkälle aamuyöhön.
Jos minulla nyt olisi tuo sama kuvitteellinen valta, niin tekisin tismalleen saman asian kuin eilen. Sillä toistuvasti ajatukseni ovat karanneet, vaikka päivä on ollut erinomaisen mukava ja pitänyt sisällään runsaasti ihania hetkiä. Kiireettömästi nauttien olen ehtinyt tehdä paljon. Ja lasten onnelliset hymyt ja aikainen uneenvaipuminen touhuntäyteisen päivän päätteeksi olivat paras palkinto kaikesta.
Mutta silti, "naps"...
_____________________________________________________-
Minä saavun niin
Matalalla että
Katkenneet oksat voivat koskettaa minua
Miten tuntuukaan tää niin
Tunteettoman ei-miltään
Kun mun henkilökohtainen maailmani loppuu
Mitä odotimmekaan me huomiselta?
Mitä sen kuormaan lastattiin?
Karu totuus on kaivautunut sen alta
Vaikka sitä kauan peiteltiin
Ja sitä niin hävettiin
Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suuntamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sinun kapinasi
Vasten mun kasvojani
Minä tahdon vielä
Kerran näyttää sen haavan
Jonka sä unohdit jo niin pitkän aikaa sitten
En enää muista kuinka tähän ollaankaan luisuttu
Mut en oo unohtanut mitä me joskus oltiin
Mä en osaa sitä paremminkaan kertoo
Mutta lukenut oon hetken tulleen
Meidän on vaihdettava kiilamme suuntaa
Jos me haluamme vielä hengittää
Vielä niin hengittää
Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suunatamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sinun uhkauksesi
Vasten mun kasvojani
Pudota, pelasta
Molempien takia
Pohjakosketus suunatamme näyttää
Suolaa ja tomua
Kuolevaa valoa
Meidän silmien kuoppia täyttää
Sylje sun vastalauseesi
Vasten mun kasvojani
-Apulanta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti