Ei tullut lenkkiä. Tuli koti-ilta omien ajatusten kanssa. Hyvä näinkin, vaikka jokin pettymisen tunne koettaa tunkea pintaan.
Sain puhelun, jota en osannut odottaa. Kohtelias, huomaavainen ja saa oloni tuntumaan siltä, että oikeasti välittää siitä miltä minusta tuntuu. Miksi sen pitää näin mennä? Olen menettämässä otteen ja luisumassa mielikuvituksen luomaan illuusioon. Kukapa ei tahtoisi tulla rakastetuksi? Tekisi mieli aloittaa peli, viettely ja viehäysvoiman testaaminen. Mutta en tahtoisi ryssiä mitään, hyvä kaveri.
Pitänee koettaa kasvaa aikuiseksi ja antaa myös muiden tehdä niin. Silti, tuntuu siltä, että sattumat heittävät ivaa naamalle. Erityisesti vaivaa viime aikojen tv-mainos, jossa iäkkäämpi nainen fantasioi paljon nuoremmasta miehestä. Aina kun näen sen, joudun tunnustamaan omat fantasiani itselleni.
Tää sattuu...
24.9.2009
23.9.2009
22.9.2009
Nothing much
Työ: kiirettä, haasteita, ongelmia. Silti kivaa!
Koti: epäjärjestystä, tekemättömiä töitä
Lapset: kavereita yökylässä, arkista touhua, inspiroivia hetkiä
Kaverit: vähän hukassa, kun ei oo aikaa. Nuorukaisesta ehkä lenkkiseuraa (taas) jossain vaiheessa.Suhteet: non existing
Koti: epäjärjestystä, tekemättömiä töitä
Lapset: kavereita yökylässä, arkista touhua, inspiroivia hetkiä
Kaverit: vähän hukassa, kun ei oo aikaa. Nuorukaisesta ehkä lenkkiseuraa (taas) jossain vaiheessa.Suhteet: non existing
20.9.2009
Ihan oikea vapaapäivä
Vietin eilisen täysin poissa työkuvioista. Tai no, kävin työkaverilla apuna yhdessä hommassa ja tulihan siinä työjutuistakin turistua... Mutta kuitenkin irti töistä muutoin.
Himoitsin soittaa seuraa ja lopulta sitten soitin nuorukaiselle (hahahaa niitä vakaita päätöksiä). Hän ei onneksi vastannut. Tosin soitti myöhemmin takaisin, mutta koska hän oli varattu muualle, ei tapaamisesta onneksi tullut mitään. Ja taas päätin olla soittamatta minnekään. Suunnittelin lähteväni kaupungille yksille, mutta lopulta olin vain kotona ja tein käsitöitä.
Odottelin oikeastaan, että lapset tulisivat taas kerran kotiin jo sunnuntaina, mutta eivätpä tulekaan. Tuntuu tyhjältä. Sitä täyttääkseni ajattelin tänään mennä leffaan ja tietenkin tekisi mieli soittaa sille nuorukaiselle, että tuu mun kaa. Mutta en soita. Päätin yrittää olla fiksu. Katsotaanpa nyt saanko lähdettyä minnekään vai meneekö ilta ihan lorviessa. Päivä onkin mennyt työpaikalla ensi viikkoon valmistautuessa.
Kyllä mulla on tylsä elämä.
Himoitsin soittaa seuraa ja lopulta sitten soitin nuorukaiselle (hahahaa niitä vakaita päätöksiä). Hän ei onneksi vastannut. Tosin soitti myöhemmin takaisin, mutta koska hän oli varattu muualle, ei tapaamisesta onneksi tullut mitään. Ja taas päätin olla soittamatta minnekään. Suunnittelin lähteväni kaupungille yksille, mutta lopulta olin vain kotona ja tein käsitöitä.
Odottelin oikeastaan, että lapset tulisivat taas kerran kotiin jo sunnuntaina, mutta eivätpä tulekaan. Tuntuu tyhjältä. Sitä täyttääkseni ajattelin tänään mennä leffaan ja tietenkin tekisi mieli soittaa sille nuorukaiselle, että tuu mun kaa. Mutta en soita. Päätin yrittää olla fiksu. Katsotaanpa nyt saanko lähdettyä minnekään vai meneekö ilta ihan lorviessa. Päivä onkin mennyt työpaikalla ensi viikkoon valmistautuessa.
Kyllä mulla on tylsä elämä.
18.9.2009
Let's call this a day
Yli 13 tuntia putkeen töissä. Eiköhän se jo ala riittää.
Piti mennä iltaa istumaan työkaverin kanssa, mutta hänelle tuli yllättävä este. Yksin en suoriutunut liikkeelle vaan päädyin istumaan toimistolla ihan liian pitkään.
Nyt taitaa olla aika lähteä kotiin.
Piti mennä iltaa istumaan työkaverin kanssa, mutta hänelle tuli yllättävä este. Yksin en suoriutunut liikkeelle vaan päädyin istumaan toimistolla ihan liian pitkään.
Nyt taitaa olla aika lähteä kotiin.
Väsymys
En saa tarpeeksi vastapainoa työlle. Ilmeisesti. Nukuin uskomattoman huonosti, mielessä velloivat työasiat. Näin useita painajaisia, että lasten kanssa oli ongelmia. Tänään joudun tekemään pitkän päivän töitä, mutta yritän levätä loput viikonlopusta.
Yöllä valvoessani kaipasin seuraa. Ajatukset juoksivat nuoreen mieheen. Suunnittelin soittavani hänelle ja pyytäväni häntä lenkille/syömään/yksille yms. Samaan aikaan mietin keinoja olla tekemättä niin.Koska ihastuisin vain lisää, ajatukset olisivat enemmän solmussa ja lopulta olisin nolossa tilanteessa. Olenko hänestä niin kiinnostunut siksi, että ylipäätään taidan tarvita jonkun, jonka kainaloon voin mennä lepäämään? Vai siksi, kun hän on hän? Jos en häneen uskalla edes tutustua omien ennakkoasenteideni ja ikäeron vuoksi, saanko koskaan tietää?
"On hävettävää tässä hetkessä kysyä jotain mitä ei tiedä, mutta suurempi häpeä on olla kysymättä ja olla ikänsä tietämätön."
Niin, kumpi tässä tapauksessa lopulta on ongelma?
Yöllä valvoessani kaipasin seuraa. Ajatukset juoksivat nuoreen mieheen. Suunnittelin soittavani hänelle ja pyytäväni häntä lenkille/syömään/yksille yms. Samaan aikaan mietin keinoja olla tekemättä niin.Koska ihastuisin vain lisää, ajatukset olisivat enemmän solmussa ja lopulta olisin nolossa tilanteessa. Olenko hänestä niin kiinnostunut siksi, että ylipäätään taidan tarvita jonkun, jonka kainaloon voin mennä lepäämään? Vai siksi, kun hän on hän? Jos en häneen uskalla edes tutustua omien ennakkoasenteideni ja ikäeron vuoksi, saanko koskaan tietää?
"On hävettävää tässä hetkessä kysyä jotain mitä ei tiedä, mutta suurempi häpeä on olla kysymättä ja olla ikänsä tietämätön."
Niin, kumpi tässä tapauksessa lopulta on ongelma?
17.9.2009
Puhelin
Olen viettänyt tähän mennessä tänä päivänä puhelimessa 246 minuuttia. Ja samaa on lisää luvassa vartin sisällä.
Huoh.
Huoh.
16.9.2009
Hullu paljon töitä tekee
Niin siinä kävi, että kun uppouduin taas työhön, niin unohtui haihattelu. Viime päivät on ollut töissä niin kiirettä, että suorastaan huolestuttaa mitä olen hoitanut ja mitä onkaan mahtanut jäädä hoitamatta.
Ei siinä paljon nuoren miehen eikä kenenkään muunkaan perään ole tarvinnut haihatella. En ymmärrä oikeastaan itsekään aina, mikä minua ajaa työelämässä tähän järkyttävään raatamiseen. Välillä tunsin jo saavuttaneeni jonkun tolkun, että konetta en iltaisin avannut enää ja työt tein työajalla. Nykyisin teen töitä joka ilta kotona. Pitäisi kai nukkuakin jossain välissä?
Lasten kanssa olen koettanut aikaa viettää työkuormasta huolimatta, tosin vähän olen lipsunut periaatteesta, että kone pysyy lasten valveillaoloajan kiinni. Valitettavasti muutamia sähköposteja olen naputellut illalla heidän hereillä ollessaan. Mutta ikinä en sano: "odota" vaan jätän aina työhommat kesken, jos lapsilla on asiaa. Silti tunnen syyllisyyttä, huonoa omatuntoa ja oikeastaan tämän kirjoitettuani päätin juuri, että nyt pidän taas kiinni siitä, että kone pysyy kiinni. Joku järki tässäkin pitäisi olla. Pakkolomaakin tulossa ja minä teen ilmaista työtä kotona. Hullua ja tyhmää.
Viime yönä näin unta, että olin jostain syystä jossain muualla kuin minun piti. Kello ylitti reilusti sen ajan, kun minun olisi pitänyt noutaa tärkeä paketti ennalta sovitusta paikasta ja en saanut sinne yhteyttä. Kun lopulta tulin paikalle, minua odottivat moitteet, surulliset kasvot ja pilalle mennyt toimitus. Alitajunta yrittää ehkä kertoa jotain tai sitten vaan näen sekavia unia.
Olen yrittänyt kuumeisesti keksiä itselleni tekemistä niin, etten olisi viikonloppuna vapaalla lasten ollessa poissa. Koska luultavasti jos minulla ei ole sovittuja menoja ja tekemistä, teen töitä. Ja ei jaksais. Pitäis kai sitä elämässä olla muutakin?
Ei siinä paljon nuoren miehen eikä kenenkään muunkaan perään ole tarvinnut haihatella. En ymmärrä oikeastaan itsekään aina, mikä minua ajaa työelämässä tähän järkyttävään raatamiseen. Välillä tunsin jo saavuttaneeni jonkun tolkun, että konetta en iltaisin avannut enää ja työt tein työajalla. Nykyisin teen töitä joka ilta kotona. Pitäisi kai nukkuakin jossain välissä?
Lasten kanssa olen koettanut aikaa viettää työkuormasta huolimatta, tosin vähän olen lipsunut periaatteesta, että kone pysyy lasten valveillaoloajan kiinni. Valitettavasti muutamia sähköposteja olen naputellut illalla heidän hereillä ollessaan. Mutta ikinä en sano: "odota" vaan jätän aina työhommat kesken, jos lapsilla on asiaa. Silti tunnen syyllisyyttä, huonoa omatuntoa ja oikeastaan tämän kirjoitettuani päätin juuri, että nyt pidän taas kiinni siitä, että kone pysyy kiinni. Joku järki tässäkin pitäisi olla. Pakkolomaakin tulossa ja minä teen ilmaista työtä kotona. Hullua ja tyhmää.
Viime yönä näin unta, että olin jostain syystä jossain muualla kuin minun piti. Kello ylitti reilusti sen ajan, kun minun olisi pitänyt noutaa tärkeä paketti ennalta sovitusta paikasta ja en saanut sinne yhteyttä. Kun lopulta tulin paikalle, minua odottivat moitteet, surulliset kasvot ja pilalle mennyt toimitus. Alitajunta yrittää ehkä kertoa jotain tai sitten vaan näen sekavia unia.
Olen yrittänyt kuumeisesti keksiä itselleni tekemistä niin, etten olisi viikonloppuna vapaalla lasten ollessa poissa. Koska luultavasti jos minulla ei ole sovittuja menoja ja tekemistä, teen töitä. Ja ei jaksais. Pitäis kai sitä elämässä olla muutakin?
14.9.2009
Iltaa kohden rauhallisempi mieli
Surffailin päivällä netissä sivuilla, joissa keskustellaan ikäeroista parisuhteissa.
Totesin, että minun on saatava muuta ajateltavaa. Ihmisen pitäisi olla varovaisempi siinä mitä toivoo, sillä päälle hyökkäsi kuvannollisesti kasa huonosti hoidettuja töitä. Iso osa niistä oli toisten hoitamatta jättämiä, mutta valitettavasti osa oli myös niitä, jotka olin itse luvannut hoitaa ja jotka olivat jääneet tekemättä.
Ja niin ne nuoresta miehestä haaveilut alkoivat saada järkevämpiä mittasuhteita. Muistutin itselleni, että hän varmasti on todennut minut turvalliseksi ja "sukupuolettomaksi" seuraksi ja siksi uskaltautuu seuraan. Yritän siis vakuuttaa itseäni siitä, että on hyvin järkevää olla kuvittelematta mitään ja erityisen tarkka pitää olla edelleen käytöksessä. Lisäksi päätin, että itse en ala ottaa yhteyttä. Jos hän minulle jotain ehdottaa, niin toki lähden seuraksi, mutta minä en ehdota. Kahdesti jo aloite on tullut hänen puoleltaan, tulkoon kolmaskin, jos on tullakseen. Kaverina.
Nyt suljen koneen, valmistaudun iltapuuhiin ja lasten nukahdettua taidan itsekin mennä aikaisin nukkumaan venyteltyäni hetken. Ehkä osaan pitää ajatuksia kurissa.
Erityishuomiona: en ole ehtinyt ajatella Mr. M yhtään. Muutaman satunnaisen viestin luin, ne eivät olleet edes spesifisti minulle, mutta niiden tulkinnallisuus sai minut hymyilemään. Jos vihje oli tarkoitettu naurattamaan juuri minua, niin hymyilin kyllä. Ihmettelen suuresti, saattoiko siihen mennä niin kauan. Oikeammin uskon, että kyseessä oli jokin muu tapahtuma ja tulkitsin sen vikaan. Viis siitä, hauskaa oli silti.
Totesin, että minun on saatava muuta ajateltavaa. Ihmisen pitäisi olla varovaisempi siinä mitä toivoo, sillä päälle hyökkäsi kuvannollisesti kasa huonosti hoidettuja töitä. Iso osa niistä oli toisten hoitamatta jättämiä, mutta valitettavasti osa oli myös niitä, jotka olin itse luvannut hoitaa ja jotka olivat jääneet tekemättä.
Ja niin ne nuoresta miehestä haaveilut alkoivat saada järkevämpiä mittasuhteita. Muistutin itselleni, että hän varmasti on todennut minut turvalliseksi ja "sukupuolettomaksi" seuraksi ja siksi uskaltautuu seuraan. Yritän siis vakuuttaa itseäni siitä, että on hyvin järkevää olla kuvittelematta mitään ja erityisen tarkka pitää olla edelleen käytöksessä. Lisäksi päätin, että itse en ala ottaa yhteyttä. Jos hän minulle jotain ehdottaa, niin toki lähden seuraksi, mutta minä en ehdota. Kahdesti jo aloite on tullut hänen puoleltaan, tulkoon kolmaskin, jos on tullakseen. Kaverina.
Nyt suljen koneen, valmistaudun iltapuuhiin ja lasten nukahdettua taidan itsekin mennä aikaisin nukkumaan venyteltyäni hetken. Ehkä osaan pitää ajatuksia kurissa.
Erityishuomiona: en ole ehtinyt ajatella Mr. M yhtään. Muutaman satunnaisen viestin luin, ne eivät olleet edes spesifisti minulle, mutta niiden tulkinnallisuus sai minut hymyilemään. Jos vihje oli tarkoitettu naurattamaan juuri minua, niin hymyilin kyllä. Ihmettelen suuresti, saattoiko siihen mennä niin kauan. Oikeammin uskon, että kyseessä oli jokin muu tapahtuma ja tulkitsin sen vikaan. Viis siitä, hauskaa oli silti.
Levoton yö
Kuvittelin iltalenkin jälkeen nukahtavani hetkessä. Jäin venyttelemään ja kaivoin puhelin esiin. Naputtelin viestin lenkkikaverille. Sain hetken päästä vastauksen, jossa oli kutsu uudelle lenkille. Muutama viesti vielä ja sitten hyvän yön toivotus. Kaikki asiallisia, mitäpä muutakaan.
En saanut pariin tuntiin unta. Pyörin levottomana sängylläni ja ihmettelin, mitä oikein ihmettelen. Ilmeisesti häneltä kaverillisestikin saamani huomio on omiaan sekoittamaan mieltä. Olen kertakaikkiaan vaan onnellinen, että joku noin tahtoo vapaaehtoisesti minut seurakseen. Onneton ihminen olen, kun niin toisten mielipiteiden varassa elelen. Lopulta nukahdin levottomaan uneen. Heräilin useaan otteeseen yön aikana ja aina ensimmäiseltä tuntuva ajatus oli hän. Aamuherätys oli harvinaisen helppo. Kellon soidessa tunsin olevani heti täysin hereillä, nuori mies silmissäni. Hänen silmänsä. Minunhan ei pitänyt katsoa niihin.
Ehkäpä nyt menee vähän pidemmästi ettemme näe. Viime aikojen monta kertaa viikossa ei sovi minulle. Hän varmaan pitää minua turvallisena, äidillisenä hahmona, jonka seurassa voi olla kaveriperiaatteella huolettomasti ilman jännitteitä. Ja mitä minä? Sisältä kuin viulunkieli ja ajatukset ylikierroksilla. Ulkoisesti rauhallinen, jopa välinpitämättömän oloinen. En uskalla hänen tapauksessaan laskea huoletontakaan leikkiä mistään kaksimielisyyteen vivahtavastakaan.
Uusi työviikko on alkamassa ja pitäisi herättää lapset. Kurkkuun sattuu ja olo on levottoman yön jälkeen sekava ja väsynyt. Ehkä tämän kirjoittaminen auttaa ryhdistäytymään.
En saanut pariin tuntiin unta. Pyörin levottomana sängylläni ja ihmettelin, mitä oikein ihmettelen. Ilmeisesti häneltä kaverillisestikin saamani huomio on omiaan sekoittamaan mieltä. Olen kertakaikkiaan vaan onnellinen, että joku noin tahtoo vapaaehtoisesti minut seurakseen. Onneton ihminen olen, kun niin toisten mielipiteiden varassa elelen. Lopulta nukahdin levottomaan uneen. Heräilin useaan otteeseen yön aikana ja aina ensimmäiseltä tuntuva ajatus oli hän. Aamuherätys oli harvinaisen helppo. Kellon soidessa tunsin olevani heti täysin hereillä, nuori mies silmissäni. Hänen silmänsä. Minunhan ei pitänyt katsoa niihin.
Ehkäpä nyt menee vähän pidemmästi ettemme näe. Viime aikojen monta kertaa viikossa ei sovi minulle. Hän varmaan pitää minua turvallisena, äidillisenä hahmona, jonka seurassa voi olla kaveriperiaatteella huolettomasti ilman jännitteitä. Ja mitä minä? Sisältä kuin viulunkieli ja ajatukset ylikierroksilla. Ulkoisesti rauhallinen, jopa välinpitämättömän oloinen. En uskalla hänen tapauksessaan laskea huoletontakaan leikkiä mistään kaksimielisyyteen vivahtavastakaan.
Uusi työviikko on alkamassa ja pitäisi herättää lapset. Kurkkuun sattuu ja olo on levottoman yön jälkeen sekava ja väsynyt. Ehkä tämän kirjoittaminen auttaa ryhdistäytymään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)