Niin siinä kävi, että kun uppouduin taas työhön, niin unohtui haihattelu. Viime päivät on ollut töissä niin kiirettä, että suorastaan huolestuttaa mitä olen hoitanut ja mitä onkaan mahtanut jäädä hoitamatta.
Ei siinä paljon nuoren miehen eikä kenenkään muunkaan perään ole tarvinnut haihatella. En ymmärrä oikeastaan itsekään aina, mikä minua ajaa työelämässä tähän järkyttävään raatamiseen. Välillä tunsin jo saavuttaneeni jonkun tolkun, että konetta en iltaisin avannut enää ja työt tein työajalla. Nykyisin teen töitä joka ilta kotona. Pitäisi kai nukkuakin jossain välissä?
Lasten kanssa olen koettanut aikaa viettää työkuormasta huolimatta, tosin vähän olen lipsunut periaatteesta, että kone pysyy lasten valveillaoloajan kiinni. Valitettavasti muutamia sähköposteja olen naputellut illalla heidän hereillä ollessaan. Mutta ikinä en sano: "odota" vaan jätän aina työhommat kesken, jos lapsilla on asiaa. Silti tunnen syyllisyyttä, huonoa omatuntoa ja oikeastaan tämän kirjoitettuani päätin juuri, että nyt pidän taas kiinni siitä, että kone pysyy kiinni. Joku järki tässäkin pitäisi olla. Pakkolomaakin tulossa ja minä teen ilmaista työtä kotona. Hullua ja tyhmää.
Viime yönä näin unta, että olin jostain syystä jossain muualla kuin minun piti. Kello ylitti reilusti sen ajan, kun minun olisi pitänyt noutaa tärkeä paketti ennalta sovitusta paikasta ja en saanut sinne yhteyttä. Kun lopulta tulin paikalle, minua odottivat moitteet, surulliset kasvot ja pilalle mennyt toimitus. Alitajunta yrittää ehkä kertoa jotain tai sitten vaan näen sekavia unia.
Olen yrittänyt kuumeisesti keksiä itselleni tekemistä niin, etten olisi viikonloppuna vapaalla lasten ollessa poissa. Koska luultavasti jos minulla ei ole sovittuja menoja ja tekemistä, teen töitä. Ja ei jaksais. Pitäis kai sitä elämässä olla muutakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti