Julkista se ei ole, mutta toimenkuvaani on tulossa muutos. Se tuo mukanaan enemmän vastuuta ja ehkä pienen korotuksen liksaan. Molemmat ovat tervetulleita, tosin vastuu nykyisen kuorman päälle hirvittää. Jotain vastuita on saatava pois, jotta voi ottaa uutta tilalle.
Tällä hetkellä pännii eritoten tilanne, jossa muiden ohella itsekin teen töitä, jotka kuuluvat oikeastaan muille. Niille, jotka ovat lomautuksella.
Sain yllättäen viestin herkulliselta nuorukaiselta. Se lämmitti mieltäni itseäni hämmästyttävän paljon. Selvisi, että kyseessä oli hieman juopuneen miehen hetken mielijohde. Jotenkin oma fiilis siitä vähän latistui. Eihän me olla kuin hyvänpäivän tuttuja kaverin kautta. Mutta se, että hän tuli ajatelleeksi minua ja pyysi seuraansa, oh my. Tyhmää huomionkipeyttä, tiedän. Mutta ajatus niisä käsivarsista kosketeltavana tai niistä silmistä katsomassa minua... krhm. Vain kavereita. Ei ees ystäviä. Muista.
Töissä löysin itsestäni puolen, josta en taida pitää. Minusta tuntuu, että minulle näpäyteltiin tänään pariin otteeseen. En oikein tiedä, mitä minun pitäisi siitä ajatella. Onko niin, että vastuun kasvaessa jotkut asiat tulevat mutkikkaiksi. Ei siksi, että minä muuttuisin niin paljon. Vaan siksi, että muiden oletus minusta vaihtuu. Kateus. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti