Ei tullut lenkkiä. Tuli koti-ilta omien ajatusten kanssa. Hyvä näinkin, vaikka jokin pettymisen tunne koettaa tunkea pintaan.
Sain puhelun, jota en osannut odottaa. Kohtelias, huomaavainen ja saa oloni tuntumaan siltä, että oikeasti välittää siitä miltä minusta tuntuu. Miksi sen pitää näin mennä? Olen menettämässä otteen ja luisumassa mielikuvituksen luomaan illuusioon. Kukapa ei tahtoisi tulla rakastetuksi? Tekisi mieli aloittaa peli, viettely ja viehäysvoiman testaaminen. Mutta en tahtoisi ryssiä mitään, hyvä kaveri.
Pitänee koettaa kasvaa aikuiseksi ja antaa myös muiden tehdä niin. Silti, tuntuu siltä, että sattumat heittävät ivaa naamalle. Erityisesti vaivaa viime aikojen tv-mainos, jossa iäkkäämpi nainen fantasioi paljon nuoremmasta miehestä. Aina kun näen sen, joudun tunnustamaan omat fantasiani itselleni.
Tää sattuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti