Pääsin lasten kanssa viettämään muutaman sattuman ja hyvän tuurin seurauksena mökkijoulua. Todella nautinnollista, vaikka tavaroiden rahtaamisessa vaivansa onkin.
On ollut huvittavaa huomata, miten tunteet vievät. Treffailemani mies kävi seuranamme yhden päivän, hänellä oli toinen lapsi mukanaan. Oli mukavaa. Jokin kuitenkin kaihertaa tässä kaikessa mieltä. Haluan viettää hänen kanssaan aikaa ja hänen kosketuksensa sytyttää minut. Mutta silti, jokin vaivaa. En aio lyödä jarruja päälle tai "mennä puihin", mutta yritän miettiä mistä tämä olo johtuu. En usko, että miehessä on mitään "väärin", olo on minussa ja en pysty yksilöimään sitä. Osa olosta on kaipausta johonkin, mitä minulle ei ole ollutkaan. Vieläkö minulla on oltava lisää toipumisaikaa yksin? Vai voinko edetä nauttien, tutustuen erilaisuuteen. Katsoa sitten, kasvaako tunne syvemmäksi vai hiipuuko ihastus.
Erään tapahtuman suhteen mulla on dilemma. Haluan mennä sinne deitin kanssa ihan ehdottomasti. Nyt en vaan tiedä, olenko valmis viemään sinne "oikean" deitin vai pyytäisinkö erästä miespuolista frendiä. En tosin tiedä suostuisiko frendi... Hmmm. ehkä tässä käy vielä niin, että päädyn menemään sinne yksin... Voi tuskat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti