Olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että nauran aivan liian vähän. Paljon vähemmän kuin ennen. En edes ilahdu samalla tapaa muistamisista tai huomaavaisuuksista kuin aiemmin. Tuntuu, kuin minusta olisi tullut kylmä ja kova. Paha ihminen, ei sellainen hassuttelija kuin ennen. Olenkohan minä väsynyt elämään ja se näkyy ilon puuttumisena? Vai olenko minä vain väsynyt?
Itsehän sitä jokainen on oman onnensa seppä. Mulla taitaa olla alasin hukassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti