Lauantaina tapaan miehen, joka on kirjoitellut minulle ahkerasti ja josta olen alkanut tietyllä tavalla pitää. Toivon todella, että tapaaminen on onnistunut ja ei jää ainoaksi.
Sunnuntaina tapaan miehen, jonka kanssa olen viime päivinä muutaman sanan vaihtanut. Hänet tapaan siksi, koska hän ei juurikaan tapaa ketään, sairas kun on. Tuo tapaaminen vähän jännittää, koska tiedän hänestä kovin vähän. En oikein tiedä, miksi sovin tapaamisen. Siksi, että mulla on hyvä sydän? Siksi, että tunsin sääliä ja kuvittelen voivani hänen eloonsa jotain piristystä tuoda? Vai jostain syystä, jota en itse ymmärrä? Ehkä se on erityistä, että kohtaa hänenkaltaisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti