Huoh. En voi muuta sanoa, koska sanat eivät riitä kuvailemaan juuri mitään. Yritän kuitenkin kömpelöin sanankääntein kertoa jotain. Tapasimme uudelleen sunnuntaina. Olimme sopineet menevämme syömään yhdessä. (Tähän väliin mainitsen, että ne treffit sen toisen kanssa peruuntuivat, eivätkä siis olisikaan olleet "oikeat" treffit.)
Saavuin paikalle muutaman minsan myöhässä bussiaikataulun vuoksi. Hän odotti minua kukkasen kanssa. Ihan oikeasti, sellainenkin mies vielä on olemassa, joka tuo deitille kukkia. Hieman anteeksipyytäen hän ojensi kukan ja kertoi, että olisi tuonut kukkasen mielellään jo eilen, mutta koska olin kertonut meneväni jouluostoksille, hän ei halunnut lisätä kantamusten määrää. Annoin hänelle suukon palkaksi kukasta ja se oli ihan mukava suukko.
Suunnistimme ravintolaan, jossa olin sellaisen kohteliaisuuden ja kauniiden eleiden kohde, että tunsin oloni ihan prinsessaksi. Istuimme siellä kauan. Tulin kysyneeksi, millainen hänen iltansa aikataulu on ja hänellä ei ollut kuulemma minnekään kiire. Kun saman tien totesimme, etteivät minunkaan lapseni tule tänään kotiin, taisivat ajatuksemme karata samoille raiteille katseista päätellen.
Loput on sensuroitu, koska tämä ei ole K-18 blogi.
Aamulla minun oli herättävä töihin väsynein silmin ja lähetettävä kohtelias mies matkaan. Varmaa on vain se, ettei tämä tapaaminen ollut viimeinen ja aion nauttia jokaisesta tapaamisesta niin kuin se olisi viimeinen. Hän on sen ansainnut ja ehkäpä minäkin.
1 kommentti:
Vau. Ihanaa.
Lähetä kommentti