Olen miettinyt millä nimellä kutsuisin tapaamaani miestä täällä blogissa. Jotenkin todella vaikea ajatus. Mr M sai nimensä erään lempinimen mukaan, jota hänestä tai oikeammin eräästä osasta hänessä tapasin käyttää. (Nam, edelleen muistan).
Nuorukainen sai kuvaavan ilmaisun ja urheilijapoika myös.
Nyt nimen antaminen tuntuu vaikealta. Miksi? Ehkä siksi, että on niin vaikea löytää sopivaa ilmausta. Monet miettimäni tuntuvat liian laimeilta tai arkipäiväisiltä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta vain yksi virallinen. Ehkä minun virallinen nimeni hänelle on K. Mielikuvituksettomalta sekin tuntuu, mutta kovin pitkää nimeä en kuitenkaan jaksaisi toistuvasti kirjoittaa ja toisaalta tuo kuvaa hänen ominaisuuksiaan. Korrekti, kohtelias, kiusoitteleva, komea, kuriton (kyllä jotenkin sitäkin korrektiudesta huolimatta), kasvattaja, koti-isä, kultainen, kaappari (sillä minut on kaapattu pois vakiintuneesta "olen työssäkäyvä sinkkuäiti, no life-no honey"-elämästä).
Ole hyvä, K. Vietetään tänään tavatessamme sitten vaikkapa juhlahetki nimeämisesi kunniaksi, vaikket sitä tiedäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti