Onhan se mukavaa kuulla toiselta, että hän on järjettömän ihastunut minuun heti ensi tapaamisesta alkaen. Ja että tunne syvenee tapaamisesta toiseen, niin että lopulta on pakottava ikävä jo silloin, kun on jo toisen kanssa, kun tietää, ettei voi jäädä. K on tosiaan järjettömän ihastunut, ehkä jopa uskaltaisin sanoa hänen olevan rakastunut.
Itselläni olo on vähän hankalampi. Epäilyttää hänen sitoutumisensa, koska on hänellä keskeneräisiä asioita exänsä suuntaan. Lisäksi vielä arveluttaa oma kyky sitoutua myös, entä jos tosiaankaan en ole valmis vakiintumaan. Entä jos en halua ketään sanomaan minulle, mitä voin tai en voi tehdä? Kuitenkin K on niin ihana, että ehdottomasti haluan hänen kanssaan olla niin kauan ja paljon kuin se tuntuu siltä, ettei hän rajoita minua tai yritä sanoa minulle millainen minun tulisi olla. Nautin niin kauan kuin voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti