Miksi parisuhteissa tai kohtaamisissa vastakkaisen sukupuolen kanssa se tunne on niin vahvana: saisinko hänet jos yrittäisin? Ja miksi pitää jollain sairaalla tavalla yrittää, vaikka ei siinä ei ole tolkun häivää ja vaikka lopulta en itsekään tiedä mitä tekisin jos onnistuisin.
Valtaosan ajasta sitä yrittää mahdottomuuksia ja sitten tuntuu pahalta, kun ei pääse tavoitteisiin. Tuntuu hylätyltä, väheksityltä. Siltä, ettei ole tarpeeksi hyvä.
Milloin olen ihmisenä tarpeeksi? Milloin riitän? Kenelle minun pitää riittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti