Juttelimme aamulla. Kerroin, että tunteet ovat sekoittaneet pääni ja etten nuku oikein kunnolla hänen takiaan. Sanoin, että kuten on tiedossa, pidän hänestä valtavasti. Kerroin, että minussa on herännyt vahva hoivavietti hänen tilanteensa vuoksi. Että pääni on sekaisin, tunteet vuoristoratana ja on vaikea keskittyä.
"Sinä olet todella empaattinen. Stressaat turhaan, mulla on kaikki hyvin". "Olet samanlainen stressaaja kuin äitini".
Eipä mulla sitten muuta. Ei tosiaan taida olla toiseen suuntaan tunnetta. Yhtään. Turhaa haihattelua.
GET OVER IT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti