En voi olla ajattelematta... Onkohan hän ajatellut minua laisinkaan? Olenko käynyt mielessä joen rannalla tai viskiä siemaillessa? Onko hymy muistunut mieleen tai lämpö aikahtanut rinnassa? Onko housuissa tuntunut vuokseni se merkitsevä kivistys, edes orastava?
Samaan aikaan, kun mietin näitä, tuumailen josko se menneisyydestä viestin lähettänyt komistus vielä osuu polulleni ja muuallekin. Osaisin ehkä ottaa sen piristävänä hetkestä nauttimisena. Tai sitten en. Vittu mä tiedä mistään enää mitään. Lähden metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti