Työkyvyttömyys

En tunne itseäni työkykyiseksi. En pysty keskittymään arkeen tai suunnittelemaan seuraavia steppejä, koska ajatukset kiertävät kehää. Luultavasti se on juuri niin, että meidän pitää jutella. Pelottaa ihan perkeleesti.

Kotona on avopuoliso, jonka kanssa arki sujuu. Lapset pitävät hänestä ja elämä on toimivaa. Seksielämä on hyvää ja runsasta. Hellyyttä on. 

Töissä ajatukset villitsee älyllisesti haastava, toimelias tyyppi, jonka seksikkyys salpaa hengen. Testosteroni sekoittaa ajatukset ja saa ne kiertämään kehää.

Mitä se tarkoittaisi jos meillä olisi jotain yhteistä? Neljän eri ikäisen lapsen perhettä, erilaisia kasvatustapoja, haastavia aikatauluja, taloudellisia vaikeuksia ainakin aluksi. Entisten puolisojen yhteensovittelua. Riskiä siitä, että töissäkin kaikki menee päin persettä.

Ei kovin houkuttelevia vaihtoehtoja järkiperustein. Ja silti sydän haluaa ihan omia juttujaan.