Hitto, se ihanien päiväunieni kohde... kertoi aamulla olevansa asumuserossa.
Mulla hajosi pää tasan tähän.
Tämä voi olla jonkin todella kauniin alku. Tai sitten jotain mikä rikkoo pysyvästi enemmän kuin pystyn koskaan korjaamaan.
Mulla on niin tyhjä tunne sydämessä, että mä en kestä. Tekisi mieli rutistaa, paijata, suudella, kiihottaa, sytyttää, luoda uskoa itseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti