Sain minä jotain aikaankin. Vaikka päivä olikin rikkonainen. Musertava tunne väistyi, huomasin hänen olevan hyväntuulinen. En kuitenkaan malttanut olla kertomatta, mitä ajattelen. Annoin koko sydämeni lämmön ja ajatusten soljua sanoiksi näytölle. Rakkaus matkasi sydämestä sydämeen ja kirjoittaessani arvasin sen kääntyvän ystävyyden häiveisen verhon alle. Annoin tekstin uida hänelle. Hän oli sanaton aluksi. Sai sanottua, ettei sellaista saa kirjoittaa. Lupasin olla kirjoittamatta. Hän korjasi, että tarkoitti sanoa, ettei pysty vastaanottamaan sellaista kehua, on sanaton. Sanoi kuitenkin Kiitos. Se oli riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti