Matka meni mukavasti. Menomatkaa tosin haittasivat toisille sattuneiden liikenneonnettomuuksien aiheuttamat hidastukset. Onneksi pari matkalle sattunutta ongelmaa olivat lähinnä peltivaurioita ja säikähtäneitä ihmisiä.
Lapset nauttivat reissusta suunnattomasti. Ja kun lapsilla on kivaa, on äidilläkin.
Palattuani kotiin sain huonoja uutisia. Huonot koskevat erään tuttavan kolmevuotiasta. Häneltä on löydetty aivokasvain. Sellaista laatua, jolle ei mitään voi tehdä. Ja elinaikaa muutama viikko. Ei tuollaista pitäisi tapahtua noin pienelle, jos kellekään. Suren silmät päästäni. Olin ihan silmät turvoksissa tänään koko päivän, kun viime yö meni huonosti nukkuen ja unissaan itkeskellen.
Toisaalta näin valoa tunnelin päässä. Mies jutusteli, että voisimme saada sopimuksen aikaan siitä, että lapset asuvat minun luonani ja hänellä on tapaamisoikeus. Ihan noin vaan. Huomenna menemme ensimmäisen kerran neuvottelemaan sopimuksesta tarkemmin.
1 kommentti:
Taidan lukaista blogisi kunhan ehdin.
Tervetuloa myös vastavierailulle.
Lähetä kommentti