Istuin iltaa yksikseni lasten mentyä nukkumaan. Kirjoittelin rivejä kirjaan, joka on menossa lahjaksi eräälle ystävälleni. Aloin miettiä kirjoittamiani sanoja. Sanat sinänsä tulivat paperille ilman sen suurempaa harkintaa. Kirjoittelin kai asioita, jotka vaan olivat siinä mielen päällä päällimmäisinä.
Tulin ajatelleeksi, että vahvuuteni monissa asioissa on varmaan siinä, että lähtökohtaisesti ajattelen, että jokaisessa on jotain rakastettavaa.
Myöhemmin samana iltana luin tämän artikkelin ja aloin miettiä lisää. Ei tekisi pahitteeksi, jos yrittäisi elää noin muidenkin ihmisten kuin lasten kanssa.
Yritän taas olla hieman parempi ihminen tästä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti