Läheinen pääsi pois sairaalasta. En tosin tiedä onko se tässä tapauksessa hyvä vai huono asia. Tuntuu, että osittain laitettiin sairaalasta ulos vain siksi, kun nykyisin "kaikessa säästetään". Kotiin passitettiin saatesanoilla: "tuu sit ensiavun kautta takas, jos oireet ilmaantuvat uudelleen". Sentään jatkotutkimusajan sai lähiviikolle, mutta aika hurjalta meininki tuntuu silti. Toivottavasti huoleni on turha.
Lähipiirissä on ollut vaikeuksia myös muilla. Yksi hyvä ystävätär sairastaa vaikeaa sairautta, joka taitaa tehdä jälkikasvun hankkimisen hyvin vaikeaksi, jollei jopa mahdottomaksi. Hänellä on nyt taas uusi hoitojakso käynnissä lapsettomuuteen liityen ja ilmeisesti tämä jakso on henkisesti ja fyysisesti erittäin raskas. Olen hyvin huolissani hänen jaksamisestaan, mutta itse hän tuntuu kieltäytyvän avusta/tuesta. Kunhan ei vain masentuisi. Onneksi hänellä on hyvä puoliso tukemassa.
Työrintamalla jouduin tänään ottamaan sellaisia vastuita, joita en olisi kaivannut, mutta jotka kuitenkin koin omikseni. Leikin melkein esimiestä. Joskus on vaan ikäviäkin asioita vietävä eteenpäin.
Illan suhteen tein sen, mitä taas ei pitänyt, mutta tein kuitenkin. Kutsuin itselleni seuraa. Taidan silti jäädä ilman tätä seuraa illan. Mutta en aio olla sitä yksin. Päätin aloittaa hehkuviinikauden ja sen myös teen.
Tänään lopulta sain vahvistuksen asialle, jonka olen tiennyt jo pidemmän aikaa. Joku kuitenkin halusi pantata tietoa tai sitä vahvistusta, kuten arvelinkin ;) Minua hymyilyttää sisäisesti. Tai oikeastaan minua vain hymyilyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti