Aloin lääkitä flunssaa -"muista juoda lämmintä"- kuumentamalla tetraglögiä. Hörpittyäni sitä pari kupillista imelyys alkoi ällöttää. Päätin lisätä maltillisesti imelyyttä tasaamaan terästystä, joka toivottavasti myös auttaa flunssan selättämisessä.
Tänään olen pariin otteeseen käväissyt järjestämässä läheisellä kirpparilla pöytää, jonne tyhjensin kaapeista tarpeettomaksi käynyttä tavaraa. Lasten vaatteita, omia vaatteita, astioita, koriste-esineitä jne. Jaan paikan parin ystävättäreni kanssa, lupasin pitää siisteydestä huolen, koska asun lähinnä. Jotain siellä näyttää käyneen kaupaksikin, mutta etenkin aikuisten vaatteet näyttävät jäävän myymättä. Paikka on meillä vielä vajaan viikon, päivittäin käyn tilannetta tarkastamassa. Huvittavaa muuten tuo ihmisten tapa hinnoitella. Meillä kaikilla on melko yhtenevä käsitys siitä, mitä kirpparitavara voi maksaa. Siis ystävättärilläni ja itselläni. Tänään, kun kiertelin katsomassa muiden pöytiä sain huomata, että monien myyjien hintataso oli jopa kymmenkertainen omiin hintoihimme verrattuna. Esim. Kappahlin jakkupuku (housut ja jakku), menneen vuosikymmenen väreissä, oli saanut hinnakseen 40 euroa. Itselläni oli myös vastaava Kappahlin jakkupuku, klassinen, aina muodikas väri ja hintaa 7 €. Kumpikohan tekee kaupat ensin? Itse en kyllä tuollaisesta vaatteesta kirpparilla neljääkymppiä maksaisi milloinkaan. Hyväkuntoisista lasten älytekstiileistä valmistetusta haalarista on jotain isompia summia tullut maksettua.
Lapset ovat minilomalla isällään, joten nyt on hyvää aikaa (ja tilaisuus) tarkastaa lelukasat, vaatekaapit ja astiahyllyt vielä kertaalleen siinä toivossa, että meille tulee edes hieman tilaa lisää tavaraa pursuileviin kaappeihin.
Päätin jo ennakkoon, että kaikki vaatteet, jotka jäävät myymättä saavat pikaisen kyydin SPR:n Kontin keräyslootaan. Yhtään riekaletta en kanna takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti