Noin vuosi sitten muutin erilleen silloisesta puolisostani. Aluksi kysyttiin, erosinko toisen miehen tai toisen naisen vuoksi (siis epäiltiin entiselläni olleen rakastajatar, ei minulla). Sitten alettiin varovasti kysellä joko on joku löytynyt. Nyt kysytään jo suoraan, että etkö sinä vielä(kään) ole löytänyt ketään.
Tiedän, että elämäni sisältö on tiivistettävissä sanoihin: "lapset ja työ". Mitään erityistä ei joukkoon sovi. Mutta miksi minun pitäisi "löytää" joku? Entä jos haluankin tulla löydetyksi? Olla kerrankin se vähemmän aloitteellinen. Yletön vitsailu aiheella tosin on ihan hauskaa. Töissä heitettiin läppää aiheesta ruokalassa. Ja minä se tosiaan tykkään yhdestä työkaverista ja sen suorasanaisuudesta. Sai taas nauraa itselleen ihan satasella ja tuli taas sellainen olo, että vaikka usein totean: "I have no life", niin itse asiassa mun elämä on ihan jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti