Vihjaisin alkuviikosta pomolleni, että jos ei vähän varmempaa infoa ala valua omasta työtilanteesta tulevalle vuodelle, niin minä katson olevani pakotettu miettimään vaihtoehtoista työnantajaa.
En nyt mitenkään halua omaa asemaani korostaa, mutta kai se jotain kertoo, että sekä oma esimies, että esimiehen esimies soittelivat vuorotellen keskustellakseen kanssani. Vakuuttelivat molemmat, että töitä on ja olen sen verran kriittinen resurssi, ettei lomautukset yms mahdollisesti tulevat jutut kosketa minua. Sen ohella molemmat bookkasivat kiireesti kanssani tapaamiset, joiden yleisenä agendana tuntui olevan lähinnä se, miten minä jaksan ja onhan kaikki hyvin. Sain erittäin hyvää palautetta tekemisistäni.
Kiitokset tuntuvat mukavilta ja toki lisäävät motivaatiota. Mutta kissa kiitoksilla elää, lisää liksaa ottaisin mielelläni! Pitääpä jutella siitäkin, viimeistään joulun jälkeen.
Saatiin sitten osituskin tehtyä. Paha mieli siitä tuli, vaikka väistämätön steppi matkalla kohti lopullista avioeroa se tietysti on. Se meni kuitenkin riidatta. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti