Työt eivät maistu. Mieli on surullinen. Ilmeisesti kaiken stressin ja kaiken tuskan jälkeen nyt on iskemässä surutyön vaihe ihan kunnolla päälle. Omaisuuteen liittyvät järjestelyt tietysti realisoivat eroa. Yksi vaihe lisää taakse, jolla tämä ero konkretisoituu.
Suren menetystä. Olisin halunnut että meille ei käy näin. Olisin halunnut olla onnellinen, naimisissa, perhe, asua kivassa talossa ja viettää lomat lasten kanssa perheenä. Nyt sovimme sähköpostilla viikonlopuista, jotka poikkeavat tapaamisoikeussopimuksesta ja sumplimme miten kumpikin "saa viettää lomaa" lasten kanssa.
Jotenkin näitä unelmoidessa ja surressa meinaa unohtua se todellisuus, mikä ahdisti ja miksi eroon yleensä päädyin (päädyimme). En enää meinaa muistaa millaista oli olla ilman omaa tilaa ja mahdollisuutta tehdä asiat omaan tahtiin. Nyt kun olen siitä saanut viikkotolkulla nauttia. Enkä ole muistaa sitä, millaista oli tulla kotiin ja miettiä, millä mielellä puoliso mahtaa tänään tulla. Tai millaista oli odottaa loputtomasti "sopivaa hetkeä" kertoa jostain, jonka tiesi johtavan kinasteluun tai mökötykseen ja joka oli kuitenkin asia, joka oli "pakko hoitaa".
Vähiten haluan muistella väkivaltaa ja sitä, että lapsikin sitä joutui todistamaan. Mutta sehän se lopulta oli se syy, että heitin pyyhkeen kehään.
Miten minä saan itseni motivoitua? Töitä on paljon, tekemistä ja vastuuta. Jotenkin se vaan tuntuu nyt niin toisarvoiselta. Ei se saisi tuntua.
Esimieheni on yleisesti ottaen hyvin ihana. Nykyisin hän tuntuu minusta kuitenkin jotenkin etäisemmältä kuin ennen. Liekö omaa stressiä vai ottiko takapakkia erään ajattelemattoman julkisen kommentointini vuoksi. Pelkään, että hänen puolisonsa saattoi tehdä mustasukkaista tulkintaa viestistäni, jota ei ollut tarkoitettu alkuunkaan sellaiseksi, josta pitäisi mustasukkaisuutta tuntea. Mutta ehkä se teki hänestä varovaisemman ja vähemmän rennon. Se harmittaa minua.
Tänään ajattelin motivaatio-ongelmista huolimatta tehdä pitkän päivän. Lisäksi päätin, että menen illalla ruokaostosten jälkeen kaljoille. En jaksa olla vaan kotona. Jos jaksan minnekään lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti