28.12.2008

Toivoton vai toivoa täynnä

Jahas. Taas päädyin baariin. Piti mennä elokuviin, mutta jotenkin suunnitelma muuttui sekunneissa baarikierrokseksi. Ja oli kivaa.

Hämmästyin baarissa huomatessani, ettei entinen työkaveri tuntenut minua. Ilmeisesti uusi look tekee minusta aiempaan verrattuna oudon näköisen.

Yhdessä tanssipaikassa eräs sattumus ja hymy toivat seuraan usean miehen seurueen. Miehillä oli meno ja meininki päällä. Eivät olleet köyhiä eivätkä kipeitä. Yksi niistä halusi tanssia paljon. Pitää lähellä. Ja mukavaahan se oli. Jossain vaiheessa huomasin olevani suudelmien kerjäämisen kohteena. Hämmentävää. Nuorukainen halusi olla itseään vanhemman oloinen. Hän halusi tietää minusta paljon. En halunnut kertoa juuri mitään. Taisi etunimeni ja asuinkaupunkini jäädä hänelle illan saldoksi.

Päätin ottaa hänet mukaani yöksi. Helppoa läheisyyttä, varmasti poissa jaloista pian. Mutta suunnitelma ei toiminut. Olimme jo menossa, kun tuon nuorukaisen omatunto heräsi. Oli kuulemma suhdesotkuja, joita hänen henkilökohtaisten valintojensa tähden oli vaikea saada päätökseen. Kuitenkin hän olisi tahtonut puhelinnumeroni soittaakseen myöhemmin. En antanut. Hän epäili sen johtuvan siitä, että olenkin varattu. Kerroin hänelle, ettei asianlaita ole niin, mutta en pidä mielekkäänä numeroni antamista. Odottaisin soittoa ja hänen pitäisi päättää soittaako vai ei. Liekö ollut lopulta pettynyt vai huojentunut, mutta siihen hänen oli tyytyminen. Lähdimme eri suuntiin, minä taakseni katsomatta.

Huoh. Pitäisi itsekin päättää mitä oikeastaan haluan. Suhteen? Seksiä? Kavereita? Ystäviä? En ainakaan haluaisi mitään monimutkaista. Mutta ajatuksiin hän jäi kuitenkin. Suloinen nuorukainen. Muutama viikko taas menee ennen kuin unohdan intensiivisen katseen, kiinteän kropan ja pehmeät huulet.

Ei kommentteja: