Tuli vietettyä loma. Työkuvioista olivat ajatukset täysin poissa. Se on hyvä. Muutkin ajatukset olivat levossa, ainakin osan ajasta. Silloin, kun ajatukset karkasivat, ne karkasivat menneeseen. Huomasin muistelevani avioliittomme hyviä hetkiä ja mukavia muistoja. Ehkä se on sitten sitä sisäistä tilintekoa. Mitä sain, mitä menetin. Missä olen nyt ja mihin olen menossa. Avioliitosta ja sen vaiheista tuli juteltua jonkin verran. Siitä, miten kauan se sitten kestää, että pääsee siitä vaiheesta yli. Koska koittaa elämässä se hetki, että tunnen voivani aidosti jatkaa eteenpäin? Pari vuotta? Viisi vuotta? Ikuisuus? Huomasin, että kaipaan entisestä puolisostani aika monia asioita. Paljon oli sellaista, joka piti meidät yhdessä. Harmi, että ne erottavat elementit olivat niitä, joita olen juossut koko ikäni karkuun ja jotka silti aina toistuvasti löydän edestäni.
Positiivisena asiana pidän sitä, että ajatukset osuivat Mr M:n vain ohimennen. Muisto jää, mutta tunne laimenee. Ehkä muisto jotenkin haalistuu? Puhun itselleni järkeä hänen sanoillaan: "Tämä on vain unelmaa, ei totta", "Olen jotain, josta olet haaveillut, mutta en ole todellisuudessa se, mitä tahdot". Niin. Yritän tehdä unelmistani totta. Katse eteenpäin.
Onneksi töitä on vain pari viikkoa ja sitten on lisää lomaa.
Sitting in the morning sun
I'll be sitting when the evening comes
I'm just sitting on the dock of the bay
wasting time
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti