Aamulla pakkasin eväät kassiin ja lapset autoon. Ajelimme jonkin matkan päähän metsätielle ja sieltä suunnistimme metsään. Paikalla oli hakkuuaukea ja sieltä löysimmme ihania kypsiä vadelmia. Paljon oli vielä raakojakin, täytyy tehdä uusi reissu sinne ensi viikolla.
Lounaalle suunnistimme kotiin ja pidimme rauhallisen hetken kotosalla lukien ja sängyn päällä lötköillen. Iltapäivällä pakkasin taasen kamat ja lapset ja suunnistimme toiseen suuntaan autolla. Ja taas poikkesimme metsätielle. Tällä kertaa metsästimme mustikoita. Saimmekin melkoin satsin ja tuli löydettyä ehkä paras marjapaikka pitkiin aikoihin. Vadelmia, mustikoita ja metsämansikoita! Ihanaa. Sille paikalle menen uudelleen. Pian. Tekisi mieli jo heti huomenna, mutta en ole ollenkaan varma, että lapset jaksavat metsäreissua huomenna. Alkoivat jo toisella reissulla sellaiset puheet, että ei oikein metsäreissu kiinnostanut. Taisi tulla lapsosille väsy, vaikka hyvin viihtyivätkin. Mukana oli eväiden lisäksi vähän namuja houkuttimeksi, niillä sitten aina hiljensin enimmät marinat. Lapsoset istuivat jäkälän peittämillä kivillä ja ihmettelivät maisemia. Itse menin nenä mättäässä mustikoiden perässä.
Heitimme vielä uintireissun metsästä palattuamme ja pikaisesti piipahdimme kaupassa. Nuorimmainen oli aika kuitti jo siinä vaiheessa. Kotiin tultuamme ruoka maistui ja pesujen jälkeen unikin tuli kohtuullisen vähäisen "rauhoittukaapas nyt lopulta" -jankutuksen jälkeen.
Sitten olikin itselläni vuorossa ISO tiskivuori ja tietenkin marjojen puhdistus ja pakastus. Ne sujuivat Babelia katsellessa. Vaikuttava leffa kerrassaan.
Ehdin vieläpä koneelle. Naputtelin eilen, en tiedä oikein itsekään miksi, varsin pliisun profiilin eräälle nettideittisaitille. En jaksanut liittää siihen edes kuvaa. Ja silti oli jo kiinnostunut yhteydenotto tullut. Vaan eipä tuo kaveri erityisempiä intohimoja minussa herättänyt. Ko. nettisaitilla näkyi olevan entinen työkaverikin profiilin väkertänyt. Pitäisiköhän soittaa? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti