Väsynyt viikko. Työmaalla all hell has broken loose. Tuntuu, ettei mikään riitä ja kaikkialta vaan tulee enemmän ja lisää ja lisää vaatimuksia. For what? YTneuvottelut siellä ja YTneuvottelut täällä. Elämässä on muutakin ja sitä paitsi tärkeämpää.
Hyvästit eivät tainneet ollakaan hyvästit. Enemmän se oli jotain.... ilman puhdistusta? Kirjoitin pitkät pätkät itsestäni ulos ja samalla olo huojentui. Pääsin enemmän irti. Hänen tietyt sanansa huvittavat minua. Hän lämmittää minua taas, huomaan. Mutta osaan ehkä suhtautua siihen eritavalla. Tai se on erilaista. Olemme kai molemmat yrittäneet saada suhteellisuuden tajua.
Entisen elämän eräs merkkipäivä oli tänään. Sekään ei erityisemmin tuntunut miltään. Mutta muistin sen silti. En ehkä haluakaan pohtia sitä enempää.
Viikon mittaan puhelimessa olimme entisen kanssa erimielisiä. En tiedä enkö vain kertakaikkiaan muista mitä olemme jutelleet puhelimessa vai oliko hän totaalisen väärässä. Toivottavasti siitä ei kuitenkaan tule mitään isompaa ongelmaa välillemme. Koetetaan sopia kaikki jatkossa tarkemmin ja ehkä jopa niin, että jonnekin jää sopimistamme asioista merkintä. Jotain, josta molemmat voivat tarkistaa, mitä on sovittu.
Hämmästelen tilannetta. Kaikki kummastuttaa minua. Oma itseni, hän ja moni muu. Toivottavasti ensi viikko on jotain enemmän. Positiivisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti