Jotenkin tämä päivä on ollut hyvin vaikea päivä.
Eilen lasten isä nouti lapset viikonlopun viettoon ja se tuntui jotenkin kummalliselta. Istuttiin hetken aikaa samassa pöydässä ja se tuntui pettävän kotoisalta. Miksipä ei olisi tuntunut? Olemmehan samaan tapaan istuneet pöydän ääressä vuosikausia.
Lasten lähdettyä sain seuraa, tuttavapariskunta tuli lapsensa kanssa vierailulle ja olivat yötäkin. Aikuisten kesken illan mittaan pelailtiin vaan, ei mitään syvällisempiä keskusteltu. Viiniä siemailtiin pelailun lomassa.
Lieneekö sitten ollut tuo entisen miehen kanssa hetken jakaminen, toisen perheen perhe-elämän seuraaminen vai yleinen väsymys, joka nostatti tunteet niin pintaani. Kun vieraat lähtivät, tajusin olevani jotenkin musertavan yksin. Ilahduin ihan typerästi yhdestä vaivaisesta työkaverin tekstarista, jonka sisältö oli suunnilleen vaan se, mistä löydän kaipaamani tavaran ensi viikolla, kun ei yhtä aikaa olla töissä. Jotenkin ihan typerästi mieltäni lämmitti ajatus, että joku ajatteli minua tänäänkin. Pelottavaa, että tuollaiset asiat ovat niin merkityksellisiä.
Minulla on valtavan ikävä lapsia, toivoisin, että he olisivat tässä suukoteltavina ja halittavina. Huutamassa ja mesoamassa leikeissään. Jotenkin tuntuu musertavan pahalta ajatella, että sitä samaa varmaan entinen mieheni kaipaa päivästä toiseen lasten ollessa täällä. Miten kamalan yksinäistä hänelläkin täytyy olla. Mutta ehkä hän osaa suhtautua tunteisiin ja asiaan itkemättä. Minä en.
Kaikesta huolimatta minä kaipaan häntä, onhan meidän yhteiseen taipaleeseemme hyviäkin hetkiä mahtunut. Kunpa ne huonot eivät olisi olleet väkivaltaa. Ehkä muu huono käytös olisi ollut helpompi antaa anteeksi? En tiedä, en todellakaan tiedä eikä jossittelu varmaan kanna hedelmää. Mutta minulla on ikävä unelmaa: olla perhe, olla joku jota rakastaa aikuisten tavalla.
Olen äärimmäisen harvoin yksinäinen, mutta tänään todellakin tunnen olevani sitä. Mieleen hiipii ajatus lähteä radalle, mennä ihmisten joukkoon, etsiä seuraa. Ei tarvitsisi juuri nyt paljonkaan houkutella, kun lähtisin. Vaikka väsyttää. Vaikka nukkuminen on järkevämpää. Onneksi juuri nyt ei taida olla ketään, joka minut kotoa kävisi noutamassa.
Töitä pitää tehdä. Jotenkin tämä tuntuu ihan paskalta, että väsyneenä ja murheellisena pitää vielä takoa tietokonetta ja koettaa raapia valmiiksi asioita, joilla on ollut viikkomääriä kiire. Mutta toisaalta olen iloinen, että jotain tekemistä on muutakin, kuin miettiä yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.
Olen myös miettinyt keväällä tapaamaani miestä. Häntä, jonka mukaan lähdin, kun millään ei tuntunut olevan väliä. Olen miettinyt usein, että olisiko ollut järkevämpää olla ryhtymättä mihinkään. Varmaankin olisi, samaa pohdin (-mme) jo keväällä varastetuista hetkistä nauttiessamme. Johonkin osaan sydäntäni hän jäi asumaan. Vaikka olimme kaiken aikaa tietoisia siitä, ettei meistä voi tulla olosuhteiden tähden paria, niin silti jokin pieni toivo minussa kai oli olemassa.
Hänen elämänsä tuntuu nykyisellään olevan onnellista. Tai ainakin hän tuntuu panostavan siihen, että onni löytyisi sieltä, missä hän on, eikä sitä tarvitsisi etsiä ympäriltä. Koetan ajatella asiaa niin, että ehkä meidän kohtaamisemme merkitys olikin juuri siinä, että se kasvatti häntä. Antoi hänelle jotain, joka auttaa jaksamaan eteenpäin ja näkemään mikä on tärkeintä. Sama varmaan minullekin. Kukaan ei voine varmaksi sanoa, olisivatko voimani riittäneet avioeroon ilman salasuhdetta. Toisaalta kukaan ei voi sanoa, olisiko avioliitto voinut muuttua paremmaksi ja elämä onnellisemmaksi jos olisin päättänyt muuttua ja saanut puolison tahtomaan omaa muuttumistaan siinä samalla.
Tehtyjen valintojen kanssa on vain elettävä. Joinain päivinä niitä valintojen perusteita on vain vaikeampi muistaa. Ehkä tämäkin vaihe kuuluu ihan normaalisti avioeroprosessiin.
Pakko kommentoida tässä: Sauli Niinistö (60) meni tänään naimisiin 31 vuotiaan Jenni Haukion kanssa. Onni ja rakkaus voi asua mitä yllättävimmissä suhteissa. Ikäero ei toisille merkkaa mitään. Tuosta minun pitäisi ottaa oppia. Minunkaan iälläni ei liene mitään merkitystä, sen enempää kuin mahdollisten tulevien kumppaneidenkaan. Taidan kuitenkin katsella nuorempia =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti