Tunnistin sen itsestäni. Mustankipeyden. Täysin järjetön tunne, käsittämättömän typerässä yhteydessä vieläpä. Ja silti en osaa sille mitään muutakaan nimeä antaa.
Eräällä ystävälläni on uusi tuttavuus. Uusi joku, jonka kanssa jakaa ajatuksia ja ruotia tuntemuksia. Aluksi en välittänyt siitä. Nyt kuitenkin päivä päivältä asia ärsyttää minua enemmän ja enemmän. Kun tiedän hänen olevan keskustelemassa, se kouraisee minua vatsanpohjasta. Aivan järjetöntä. En osaa selittää, mitä minä kuvittelen menettäväni tässä, varsinkaan kun "minulla" ei ole oikeastaan mitään koskaan ollutkaan.
Jotenkin kaikki tuntuu vaan tosi laimealta ja tekee mieli olla olematta. Väistyä taakse, ettei satu. Hylätyksi tulemista pelkään kai. Vaikka ei tässä siitä pitäisi olla kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti