Päivä on kääntymässä yöksi ja silmiä painaa. Jostain syystä viikon eka työpäivä oli ihan käsittämättömän väsyttävä. Tuntui, ettei oikein mitään saa aikaan ja varsin hitaasti hommat etenivät. Ehkä tämä on nyt sitten sitä uupumusta. On vaan jotenkin ihan takki tyhjä.
Viikonlopuksi koetan suunnitella jotain "irroittavaa", jotain joka saisi ajatukset pois töistä ja arkisista murheista ja toisi vähän piristystä kaikkeen.
Nyt menen saunaan, ehkä se tuo mukavan mielen.
2 kommenttia:
"Olla piittaamatta säännöistä, moraalista, mistään? Mutta pelkään sitä, kuinka ikävä minun sitten jälkeenpäin on. Ja sitä, että omatunto ei olekaan vaiti."
Samanlaisten ajatusten kanssa kamppailen....eikä omatunto todellakaan ole vaiti. Läheisyyttä ja lämpöä toivotan sulle kuitenkin, sitä ihminen tarvitsee. Tietysti parasta jos sitä saisi ilman omantunnontuskia.
Juu-uh. Jonain päivänä varmasti onkin joku, jonka kanssa voi olla ilman murheita omatunnontuskista.
Mutta sylinkaipaus on tässä hetkessä, tämän synkän ajan keskellä. Ja entä kun ei vaan jaksa löytää voimaa etsiä jotain pysyvämpää? Helppoa läheisyyttä (hintana äärimmäisen paskat jälkifiilikset?)
Lähetä kommentti