Ilta koitti. Puuhastelin pihahommissa lasten kanssa ja mietin kaikkea mitä meillä tässä on. Materiaa se kait on ja siitä luopumisen tuskaa. Silti tunnen itsessäni kasvavan epävarmuudenkin. Toisaalta olisi niin ihanaa, kun voisin tämän kaiken säilyttää. Ilmeisesti kuitenkin haluaisin säilyttää sen ilman miestä.
Voinko minä uskoa siihen, että puoliso muuttuisi? Osaisinko itse muuttua niin paljon, että olisin luja enkä antaisi tilanteen koskaan liukua sellaiseksi mitä se on ennen ollut? Onko se koskaan mahdollista? Ansaitsisinko edes enää yrittämisen mahdollisuutta, kun olen ollut uskoton tässä välillä? Voinko taata sitäkään enää, että olisin uskollisin jos alkaisin yrittää puolison kanssa vielä?
Kunpa osaisin päättää ja elää sitten seurausten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti