Tauko

Kirjoittamisessa on ollut tauko. Laitoin kaiken varalta blogini pois julkisuudesta sen jälkeen, kun mies näki minun kirjoittavan sitä. En tosiaankaan jaksa alkaa hänen kanssaan tätä käymään läpi. Voihan se tosin olla, ettei hän "saanut kiinni" blogin nimeä, mutta joka tapauksessa tein päätöksen sulkea pääsy blogiin. Kunhan riittävästi aikaa on mennyt ja asiat edenneet, niin katsotaan sitten uudelleen avaamista.

Viime viikolla mies oli omin päin varannut itselleen ajan kuntamme lastenvalvojalle. Sain tietää asiasta kun yritin varata meille yhteistä aikaa. Sain miehen kanssani keskustelemaan myöhemmin kahden kesken, mutta eihän siitä keskustelusta mitään meinannut tulla. Sovittiin, että mennään käymään lastenpsykologilla juttelemassa. Varasin ajan. Mies puolestaan on varannut ajan perheasianneuvottelukeskukseen. Lupasin mennä sinne mukaan.

Tosi raskasta tämä on. Samaan aikaan toisaalla minä olen hakemassa asianajajan avulla käräjäoikeudesta apua. Jos maanantaina ei edelleenkään tule mitään selvyyttä huoltajuuteen (mitä vahvasti epäilen) niin paperit lähtevät käräjäoikeuteen. Ja ne lähtevät sitten yksinhuoltajuushakemuksena ja yhteiselämän päättämishakemuksena liikkeelle. Ja minulle oikeus jäädä asumaan tänne. Ehkä tämä äärimmäinen keino vauhdittaa huoltajuussopimuksen syntymistä. Tai sitten ei.

En enää oikein tiedä mistään mitään. Välillä tuntuu, että olisi niin paljon helpompaa vaan luovuttaa ja "sulkea silmät".

Töissä taidan missata erittäin hyvän etenemismahdollisuuden tämän huoltajuusriidan takia. Se vituttaa ihan tosissaan, mutta toisaalta se on kuitenkin sivuseikka juuri nyt. Lapset ovat tärkeintä. Ja se että itse jaksan.

Tänäkin viikonloppuna mies on nukkunut vaan aamuisin pitkään ja illat puuhaillut omiaan. Ei se juuri lastenhoitoon ole ottanut osaa. Ehkä se on hyvä indikaattori siihen, että huoltajuus alkaisi vähitellen valua minulle... toivon toivon toivon niin, että mies tulee järkiinsä ja antaa lasten huoltajuuden minulle enempiä tappelematta. Mutta loppuun asti minä taistelen. Se on varmaa.