Olen ryhtynyt hommiin. Varasin ajan asianajajalle. Varasin ajat kahteen pankkiin lainaneuvotteluihin. Varasin ajan psykologille. Selvitin töissä miten voin joustaa työajoissa. Jos jatkossa lastenhoitoa varten on pakko tehdä hieman lyhempää päivää ja tasoittaa niitä sitten jollain aikavälillä.
Faktat vaan sitten pöytään ja hommiin. Ei tämä mene mitenkään muuten eteenpäin. Ja niin se taitaa olla, että päätös on tehty. Ero tulee ja en usko minkään enää estävän sitä. Hidasteita voi olla. Syyllisyyttä tunnen, pelkoa ja epävarmuutta. Otan nyt selvää asioista ehkä osittain siksi, että saan epävarmuuksia vähennettyä ja turhat huolet pois mielestä.
Kunpa vaan en tarvitsisi pelätä lasten puolesta. Kunpa vaan puoliso suostuisi siihen, että muutan lasten kanssa pois nykyisestä kodistamme ja saan alkaa rakentaa elämää. Ilman turhaa riitelyä tai lakipykälien vääntelyä.
3 kommenttia:
Olen vain pikavisiitillä mutta huomenna saan käydä rauhassa blogisi läpi.
Elät nyt tuskaisia aikoja ja päätökset sinun itse kyettävä sekä tekemään että viemään läpi, (pahoinpitelevästä) miehestä ei kyllä tässä asiassa ole kannustajaksi tai keskustelutoveriksi.
Oma 10 v kestänyt liitto jo kauan sitten takana, kirjoittelen vain puhtaaksi vanhoja päiväkirjoja että pääsen eroon lopustkin kakasta.
www.ritu.se
Kiitos kommentista. Niin, tämä on raskasta aikaa. Tuntuu, että voimat on loppu. Asianajaja oli pakko ottaa oikeastaan ihan siksikin, että on joku, joka puolestani hoitaa asioita ja vie prosessia eteenpäin, kun en itse oikein uskalla ja jaksa. Toivon sydämeni pohjasta, että puolisoni ei tee tätä liian vaikeaksi. Toivon, että hän tajuaa tilanteen ja ei katkeroidu liikaa. Mutta pelkään: sitä että hän napsahtaa ja käy käsiksi, sitä, että hän pitää kiinni huoltajuusvaatimuksesta, sitä että riitelee talosta ja voit vaan kuvitella mitä kaikkea muuta. Lasten suru pelottaa ja se, millainen tulevaisuus heillä on edessä. Mutta ei se voi olla huonompi kuin tämä nykytilanne. Eihän voi?
Luin kuitenkin koko blogin yhteenmenoon. Pidän kirjoitutyylistäsi ja rehellisyydestäsi.
Vaikeinta erossa omasta mielestäni näin jälkikäteen ajateltuna oli juuri se voimia vievä epätietoisuus kaikesta tulevasta ja mietteet siitä, mikä lasten kannalta olisi parasta.
Jälkikäteen taas voin sanoa, että harmoonisuus, hyvä mieli ja se valtava vapaudentunne mikä tuollaisesta liitosta erotessa tulee, on paljon arvokkaampaa kuin mikään raha tai omaisuus. Lapset viihtyvät paljon paremmin iloisen ja köyhemmän kuin kireän ja varakkaamman vanhemman luona kunhan vain rakkautta riittää.Ei varmasti elämänne siitä ratkaisusta huonone, vaan eron jälkeen alkaa oikea elämä (nythän se on vain olemista ja odottamista).
Hyvä että otit asianajajan. Hänhän tietenkin auttaa sinua myös huoltajuuskysymyksessä. Kyllä teidän välinne ihan lastenkin takia ajan kanssa muutuvat taas paremmiksi ja kykenette yhteiseen vanhemmuuteen.
Kiitos kun jaat ajatuksiasi. Minusta tuli heti kerrassa vakilukijasi.
ritu.se
Lähetä kommentti