Mies ehdotti, että hän jäisi asumaan omistamaamme taloon lasten kanssa. Saisin tavata lapsia viikonloppuisin. Voisin muuttaa pois kokonaan mahdollisimman pian ja sitä kaipaamaani omaa aikaa. Lapset saisivat pitää kaikki kaverinsa, tutun päivähoidon ja hän saisi jäädä asumaan taloon, josta ei halua luopua.
EI VAAN KÄY. Pelkään, että tuo ratkaisu vieroittaisi minut pysyvästi lasten elämästä viimeistään siinä vaiheessa, kun mies löytää uuden kumppanin. Lisäksi se antaisi miehelle mahdollisuuden päättää esim. muuttaa kotiseudulleen lasten kanssa ja minä jäisin jälkeen tai olisin pakotettu lasten vuoksi seuraamaan. Tuntuu ihan sietämättömältä ajatukselta muutoinkin, että alle kouluikäisten lasten pitäisi erota äidistään ja mieheni saisi jäädä asumaan lasten kanssa "leikkimään kotia" entiseen malliin. Minusta tulisi se pahis, joka jätti perheen ja lähti menemään, vaikka oikeasti eron syy on miehen väkivaltaisuus.
Voi miksi en hakeutunut viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen lääkärin hoitoon ja hankkinut todistusta? Saatanan tyhmä ämmä olen.
Pelästyin miehen ehdotusta (jonka pelkään muuttuvan vaatimukseksi) niin paljon, että ajattelin jo peruuttaa koko saamarin avioeroprosessin ja alkaa leikkiä kotia koko porukalla. Mutta eihän se onnistuisi. Minä en vaan enää voi pakottaa itseäni rakastamaan häntä. Enhän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti