Taidan alkaa olla loppuunpalanut. Ihastumisen tunne siivitti minua kevään ja antoi voimia pitää kiinni erounelmasta. Nyt kun ero pitäisi saada toteutettua ilman ylimääräistä ihastuspiristystä, taidan alkaa olla masentunut.
Minun pitäisi jaksaa ponnistaa se eroprosessi liikkeelle ja se tuntuu raskaalta, kun mies ei tee asiaa helpoksi. Sain pientä helpotusta tästä.
Aloin uskoa, että perheessämme on kaksi päästään sekaisin olevaa henkilöä, joista toinen on ehkä vielä vähän enemmän sekaisin. Ja niin se on. Mutta se eniten sekaisin oleva en ole minä. Kaikki tekoni ja tuntemukseni saavat tukea oppaasta. Olen erityisesti henkisen väkivallan uhri ja sen vaikutukset tuntuvat koko ajan.
Resurgam!
1 kommentti:
Nii-in, ne sielun haavat on vaikeita parannettavia ja niitähän sinä ihastuksellasi laastaroit. =)
Lähetä kommentti