Vierailu

Tänään emme varmastikaan saa asioita keskusteltua. Miehelle tulee pari kaveria tänne viikonlopun viettoon. Toisen heistä olen tavannut ennenkin, mukava tyyppi. Toinen on uusi tuttavuus. Huomasin ajattelevani uudesta tuttavuudesta vähän sekavia ajatuksia ennakkoon. Lähinnä mietin siis "sinkkusilmälasejani" ja sitä, että millaisiahan värinöitä sitä tulee tahattomastikin lähettäneeksi. No, tapaaminen voi kyllä liennyttää ennakkojännityksen. Muutoinkin luulen, että äijät saavat touhuta mitä haluavat ja itse keskityn lähinnä remonttihommaan. Ehkä innostun osallistumaan ruoanvalmistukseen. Aiemmin se olisi ihan sopimattakin kuulunut minun hommiini, eikä edes vastentahtoisiin sellaisiin. Nyt tuntuu, että en ainakaan erikseen sopimatta ala siihen hommaan. Ehkä haen tarkoituksella jotain muutosta siinäkin asiassa.

Tänään olin terveydenhoidon ammattilaisen kanssa tekemisissä ja asia johti kolmanteen ja päädyimme keskustelemaan väkivaltaisesta miehestäni. Kumma kyllä, en edelleenkään osaa ajatella, että hän olisi mitenkään erityisen väkivaltainen ihminen. Kuitenkin, kun kerron tapahtumista ja juttelen tilanteesta ihmisten kanssa, kaikki ovat sitä mieltä, että hän on väkivaltainen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Miksi sitä on niin vaikea itse ajatella niin? Totta se varmasti on, mutta jotenkin kun tässä on ja elää (varsinkin nyt kun olo on ainakin osittain irtautunut) niin ei se nyt siltä tunnu. Jotenkin sitä ajattelee, että väkivaltaisia ovat ne, jotka hakkaavat joka viikko tai kerran kuussa tai jotenkin kuitenkin useammin kuin mitä minua. Mutta niinhän se on, että yksikin kerta on liikaa. Silti, minulla on sellainen olo, etten tahtoisi mieheni leimautuvat vaimonhakkaajaksi. Miksiköhän minä häntä suojelen? Onhan hän vastuussa omista teoistaan, eikö olekin?