Sain lapseni kotiin. En ollut tajunnutkaan, kuinka ikävä minulla heitä oli ollut. Kyllähän he melkoinen kädentäysi ovat, hulinaa ja vauhtia riittää ja sisarustenvälinen rakkaus on välillä melkoista riitelyä.
Mutta ihania sylimukeloita he enimäkseen ovat olleet tämän aamun. Askarreltiin, ulkoiltiin ja ehdittiin leipoa pullaakin.
Nuorimmainen on päiväunilla ja toinen on ihan into piukassa Hamahelmien kimpussa.
Joutaa äiti naputtelemaan vaikka blogia.
Tähän se on sitten tottuminen, jos yhteishuoltajuuteen vuoroviikkoläsnäololla päädymme.
Mies "pakeni" aamulla jo ennen heräämistäni paikalta, lomasta huolimatta oli suunnistanut töihin. Juurikaan emme keskustelleet eilen hänen saavuttuaan. Olin itkenyt aika paljon ennen heidän saapumistaan, sen ehkä näki naamasta. Ei tehnyt mieli häneen koskea. Nukumme edelleen samassa sängyssä, mutta mitään läheisyyttä ei ole ollut aikoihin. Eikä tule olemaankaan niin kauan kuin asia minun vapaassa tahdossani on. Olen se oikeastaan päättänyt jo, että jos mies koettaa lähennellä, niin ehdotan eri huoneissa nukkumista. Kyllä minä sen ymmärrän, että hän kaipaa läheisyyttä, niin minäkin teen. Mutta eroprosessin ja tunteiden työstämisen kannalta minusta on erittäin huono idea, että olisimme lähekkäin saati harrastaisimme seksiä.
Se helpottaisi kyllä tutkitusti stressiä, jos läheisyyttä olisi, mutta toisaalta mehän sen stressin toisille teemme ja ehkäpä irtautuminen on vaan vaikeampaa, jos yhteiselämää siltä osin jatkaisimme. Pitäisiköhän ehdottaa puolisolle maksullista naista? Tai jotain kaveria, jota voisi halailla?
Naiselle se on ehkä helpompaa, kun tyttökavereiden kanssa voi halailla ja itkeä avoimesti heidän olkaansa vasten ja saada silityksiä ja sylissä keinuttelua ihan normisti. Miehille tuo tuntuu olevan paljon vaikeampaa. Miehelläni ei juuri taida olla naispuolisia ystäviä, joille hän voisi murheitaan vuodattaa. Viikonloppuna hänellä on tulossa ystäviensä kanssa bileet, joiden jälkimainingeissa hän varmaan menee baareihin. Ehkäpä hän sieltä löytää jonkun lohduttajan. Niin idiootilta kuin se kuulostaneekin, minusta se voisi tehdä hänelle oikein hyvää. No, syyllisyyttä siitä tulisi ehkä ja ongelmia muutoin... Eipä ne niin yksinkertaisia taida nuokaan asiat sittenkään olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti